Antigone(Antigone)
- Käännös: Kalima, Eino (1947)
Näytelmä on kirjoitettu Ranskan natsimiehityksen aikana 1943. Kirjoitusajankohta heijastuu tragedian keskeisen vastakohtaparin, Antigonen ja kuningas Kreonin vastakkainasetteluun.
Antigone uhmaa Kreonin kieltoa ja haluaa haudata kapinallisena tuomitun ja kukistetun veljensä Polyneikeen. Hän tietää, että tekoa seuraa kuolemanrangaistus.
Toisin kuin antiikin tragediassa, Kreon yrittää suojella Antigonea, mutta tämän ehdottomuus estää sen.
Miehitysajan Ranskassa näytelmästä kiisteltiin. Toisaalta Kreonin kompromissien leimaama suhde lakiin tulkittiin Natsimiehittäjien kanssa yhteistyötä tehneen Vichyn hallinnon puolusteluksi. Toisaalta Antigonen hahmossa nähtiin oikeutus vastarintaliikkeelle.
Näytelmä ei kuitenkaan ole vain kirjoitusajankohtaansa sidottu versio tragediasta. Jean Anouilh on siirtänyt myyttiset hahmot moderneiksi luonnehahmoiksi, ja näytelmä on hänen esitetyimpiä teoksiaan.
Kirjailijan muut teokset
- Ardèle (Ardèle ou la marguerite)
- Becket eli Jumalan kunnia (Becket ou l'honneur de Dieu)
- Colombe (Colombe)
- Eurydike (Eurydice)
- Isien koulu (Cécile ou L'école des pères)
- Leipurit (Le boulanger, la boulangère et le petit mitron)
- Leivonen (L'alouette)
- Leocadia (Léocadia)
- Linnan vieraskutsut (L'invitation au château)
- Orkesteri (L'orchestre)
- Pöksyt (La Culotte)
- Rakas Antoine eli Romutettu rakkaus (Cher Antoine ou L'amour raté)
- Rakastunut kenraali (L'Hurluberlu ou Le réactionnaire amoureux)
- Romeo ja Jeannette (Roméo et Jeannette)
- Tervetuloa Senlis'iin (Le rendez-vous de Senlis)
- Toreadorien valssi (La valse des toréadors)
- Varkaitten tanssiaiset (Le bal des voleurs)
- Villilintu (La sauvage)