Eeva Turunen teki huikean läpimurron suomalaiseen teatteriin vuonna 2014 monologinäytelmällään Muutama sana Ullasta. Intensiivinen ja salakavalan hauska pakkomielteen kuvaus herätti heti laajaa huomiota, ja se palkittiin vuonna 2015 valtakunnallisen monologifestivaalin pääpalkinnolla sekä nostettiin Lea-palkintoehdokkaaksi. Toinen näytelmä, Isoisä, ilman muuta, on tragikoominen teos kahdesta sukulaisesta ja luopumisesta. Turunen on kehitellyt tekstiä Uuden näytelmän ohjelma -hankkeessa, ja teksti on käännetty unkariksi ja ruotsiksi. Turunen on myös prosaisti: Hänen esikoiskirjansa Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (Siltala 2018) voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja oli ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi. Romaani Sivistynyt ja miellyttävä ihminen (Siltala 2022) nousi kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi ja voitti Kalevi Jäntin palkinnon. Turusen tyyliä leimaa psykologinen tarkkanäköisyys, joka ei kuitenkaan juutu realismiin, vaan käyttää kielellisen ilmaisun skaalaa monipuolisesti ja varmaotteisesti. Koulutukseltaan Turunen on arkkitehti. Hän myös soittaa yhtyeissä ja tekee toisinaan ääni-kirjallisuusesityksiä.