Eeva-Liisa Manner (1921-1995) oli Suomen kaikkien aikojen merkittävimpiä runoilijoita, modernismin uranuurtaja, kielellinen taituri, älykäs ja intohimoinen taiteilija. Hänen taitonsa ulottuivat lyriikasta proosaan, kääntämiseen sekä draamaan.
Mannerin ensimmäinen draamateos, Eros ja Psykhe (1959) on antiikista aiheensa ottava kaunis runonäytelmä, josta on tehty myös elokuva vuonna 1998. Varsinaisen läpimurtonsa näytelmäkirjailijana Manner teki näytelmällään Uuden vuoden yö (1965). Tämä tragikomedia pureutuu yhtä aikaa terävästi ja ymmärtävästi ihmisluonnon heikkouksiin ja kiihtyy loppua kohden yhä hurjemmaksi pyörremyrskyksi.
Toukokuun lumi (1966) on yhtä aikaa satiirinen ja herkkä perhekuvaus, jossa sukupolvien konflikti, kauneus, rakkaus ja moraali ovat mikroskoopintarkassa analyysissä. Mannerin tunnetuin näytelmä, Poltettu oranssi (1968) pureutuu tasapainottoman tytön ja häntä hoitavan psykiatrin kautta terveyden ja sairauden kysymyksiin villien, kahlitsemattomien runokuvien kautta. Näytelmä oli alusta lähtien suurmenestys, ja Tauno Pylkkänen sävelsi siitä vuonna 1975 kantaesitetyn oopperan.