Kätkäläisen vanhat päivät - tarina mustasta koirasta
Hätäkö meillä tiällä. Palokunta päivämatkan piässä ja ampulanssihin samassa liänissä. Kyllä meijät aina joku hoitaa. Jos ei muut niin hautaustoimisto kumminnii.
Pohjoiskarjalaisella haja-asutusalueella elää kaksi vanhenevaa pariskuntaa, joita yhdistää ystävyys ja molemminpuolinen kyräily. Kieppivaaran Hurskaisten vakavaraiset vanhuudenpäivät törmäävät yllättävään hankaluuteen, kun Alma huomaa puolisonsa Aimon käytöksen muuttuneen. Suulaasta maailmanmiehestä on tullut synkän oloinen tuppisuu. On kuin miehen kintereillä kulkisi masennuksen musta koira.
Niinpä Kätkävaaran Aholaisten on tartuttava toimeen. Käynnistyy tiivistyvä, trillerimäinen juoni, jossa apua ja vastauksia etsitään lopulta koko kylän voimin ja seikkailut johtavat Helsinkiin asti. Ennen kuin selviää, mikä Aimoa vaivaa, on mukaan ehditty riipiä erilaisia sukulaisia ja kylänmiehiä talousjohtajasta alkoholisoituneeseen IT-konsulttiin, on hankittu ajokortti, netti ja kuin vahingossa lopetettu tupakointi eläkeiällä.
Karmeitakin vaiheita sisältävän kertomuksen sanoma on lohdullinen: Kätkäläiseen tapaan elämästä selviää, kun luovii jokaisen hankaluuden kohdalla miten milloinkin osaa, kun antaa armon käydä oikeudesta ja auttaa sitä ylpeätäkin naapuria eikä heitä kirvestä kaivoon.