Sotaturistit sai Lea-palkinnon

2009

Laura Ruohosen näytelmä Sotaturistit on saanut vuoden 2008 parhaan kotimaisen näytelmän palkinnon.
Palkinto jaettiin Kuopiossa 18.1.2009.

Lea-palkinto on Suomen Näytelmäkirjailijaliiton jakama palkinto ansiokkaasta suomalaisesta näytelmästä. Palkinto myönnetään näytelmän (ei esityksen) perusteella kirjailijalle. Lea-palkintoa on myönnetty vuodesta 1985 lähtien. Palkinnon arvo on 5 000 euroa.

Palkintoraati perusteli valintaansa muun muassa seuraavalla tavalla:
Laura Ruohosen Sotaturistien mukana astumme sisään outoon maailmaan: ollaanko nykyajassa vai menneessä, kenties molemmissa? Onko tämä totta, leikkiä vai kumpaakin? Puhuuko kirjailija oikeasta elämästä vai piinaavasta pilapiirroksesta, molemmista? Sotaturistit on näytelmäkirjallisuudessa hyppy uudenlaiseen historian, nykyajan ja mielikuvituksen maailmaan, jonka kiihko herättää älyn ja aistit. Se haastaa katsojan tai lukijan kanssaan pohtimaan ihmisyyttä ja sen ehtoja. Tinkimättä, myötäilemättä Sotaturistit leviää eteemme ravistelevana freskona.

Vuoden 2008 Lea-palkintoraatiin kuuluivat dramaturgi Annikki Ellonen; dramaturgi, ohjaaja Aila Lavaste; näyttelijä, suomentaja Jussi Lehtonen ja dramaturgi Anna Simberg.

Anna Krogerukselle Savonia-palkinto

2009

Palkinto myönnettiin näytelmästä Kuin ensimmäistä päivää. Se kantaesitettiin Kajaanin Kaupunginteatterissa 2007. Raati vertaa Anna Krogerusta Minna Canthiin.
_dsc0166.jpg










Kuvassa Anna Krogerus, kuvaaja Hannu Miettinen

Raati perustelee valintaansa seuraavasti:
Näytelmä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja puolustaa naisten ja muiden heikkojen asemaa. Canthista Krogerus poikkeaa palkintoraadin mielestä siinä, että hänen teoksensa on vakavasta aiheestaan huolimatta humoristinen ja lämminhenkinen. Palkinnon jakotilaisuudessa pitämässään puheessa raadin puheenjohtaja Annukka Airaksinen korostikin kirjallisuuden roolia yhteiskunnallisten epäkohtien esille tuojana. - Kirjallisuus on aikansa ja sen näkemysten tulkki. Se on usein nostanut esille yhteiskunnallisia epäkohtia ja saanut aikaan parannuksia. Kirjallisuuden historiassa on monia esimerkkejä teoksista, jotka ovat ottaneet kantaa yhteiskunnan vähäväkisten asemaan.

Anna Krogerus kiitti omasta ja koko kotimaisen näytelmäkirjallisuuden puolesta Savonia-palkintoraatia.  Näytelmälle annettu kirjallisuuspalkinto on merkittävä taidepoliittinen teko. Näytelmä on kirjallisuuden lajina vähemmän tunnettu ja arvostettu kuin proosa tai runous. Krogeruksen mielestä näytelmä on kirjallisuuden lajeista kaikkein ihmiskeskeisin ja muotona moniääninen. -

Näytelmäkirjallisuus on olemukseltaan toisen ihmisen asemaan asettumista, se tavoittelee totuutta, joka ei koskaan ole yksisilmäinen tai mustavalkoinen. Palkinto kannustaa minua jatkamaan kirjailijantyötäni. Se on kuin ystävällinen tuuppaus oikeaan suuntaan, sinne minne itsekin eniten tahdon mennä, mutta en aina ehdi tai uskalla.

Anna Krogerus tuli viime keväänä äidiksi ja huomasi, ettei hän työelämässä voi enää edetä yhtä leveällä rintamalla kuin tähän asti:  Jostakin on luovuttava, mutta ei siis kirjoittamisesta.

Yllättävä, kiinnostava, röyhkeä Sotaturistit

2008

Laura Ruohosen Sotaturistit kantaesitettiin Suomen Kansallisteatterissa 26.11.

Sotaturistit on hilpeä ja karmiva farssi, joka herättelee ajattelemaan ja vie mennessään. Kiehtova ja moniin suuntiin syvenevä näytelmä sekoittaa Ruohoselle tuttuun tapaan nerokkaasti faktaa ja fiktiota. (...)
Åsa Kalmér liikkuukin Ruohosen fantasiaa, mustaa huumoria sekä filosofista ja feminististä ajattelua historialliseen todellisuuteen sekoittavassa maailmassa kuin kotonaan. (...) Kalmérin ilmava ja liikkuva ote pitää katsojat kartalla vauhdikkaankin seikkailun pyörteissä ja osaa hiljentää oikeissa kohdissa antaen tilaa kauneudelle ja merkittäville kysymyksille. Viisas teksti saa raikkaan tulkinnan, joka pysyy elossa näyttämöllä.
Eeva Kemppi (Turun Sanomat)

Sotaturistit on mielestäni yllättävin, kiinnostavin, röyhkein ja samalla raadollisin Ruohosen tähänastisesta teatterituotannosta.
(Helsingin Sanomat)

Mikko Roihan Sulaketta lainaamassa

2008

Maiju Lassilan romaaniin vapaasti pohjautuva näyttämöteos on saanut Tanssiteatteri Minimissä hävyttömän hauskan toteutuksen.

sulake_press2_1.jpg













Minimin miehissä on munaa! kirjoittaa Hannu Reunamäki. Katso lisää Savon Sanomien arvostelusta

Myyrä leikkii faktalla ja fiktiolla

2008

Jari Tervon menestysromaani Helsingin Kaupunginteatterissa Sami Keski-Vähälän taitavana dramatisointina.

myyra9.jpg

















Sami Keski-Vähälän toimiva dramatisointi tiivistää tapahtumia ja karsii joitakin henkilöitä ja rönsyjä. Dramatisointi keskittyy Kekkosen valtakauden loppuun, 1970-80-lukujen taitteessa ja päättyy presidentin kuolemaan.

Nuori Suojelupoliisin etsivä, kommunistisuvun mustalammas Jura Karhu (mainio Rauno Ahonen ) saa tehtäväkseen selvittää onko itse presidentti se kaikkein suurin myyrä, vieraan vallan vakooja. Jura sotkeutuu vakoilutarinaan ja murhamysteeriin, jota väritetään takautumilla ja muistikuvilla. Päähuomio on Kekkosen hahmossa, Karhun suvun värikkäät vaiheet jäävät sivummalle.

Tiivistä toimintaa ja vauhdikkaita käänteitä riittää silti koko kolmituntisen esityksen täydeltä.

Eeva Kemppi (Turun Sanomat)

Farssi pysyy hanskassa
Myyrän tyylilaji on yltiökorostava, yliampuva farssi, joka Milko Lehdon ohjauksessa ja taitavien näyttelijöiden työryhmässä onnistuu kerta kaikkiaan hienosti. Jos katsoja pystyy vertailemaan näyttämötapahtumia omiin muistikuviinsa 1970-luvulta tai varhemminkin, Myyrän tarinoiden henkilöitä on hauska avata historiallisesta todellisuudesta.

J.T. Laakso (Etelä-Suomen Sanomat)

Tervon verbaalinen tragikomedia kääntyy luontevaksi teatteri-ilmaisussa farssiksi. Toisaalta Tervon kirja on täynnä loistavasti kirjoitettua ja syvällistä dialogia...
Matti Saarela (Etelä-Saimaa verkkolehti)


Fundamentalistin historiallinen kiertue

2008

Juha Jokelan palkitun näytelmän tamperelaistulkinta on ensimmäinen suomalaisen teatteriesityksen valtakunnallinen Ruotsin kiertue.

Katso myös Helsingin Sanomien artikkelia 17.11.2008:

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Suomalainen+fundamentalistin%C3%A4ytelm%C3%A4+keskusteluttaa+ruotsalaisia/1135241148940

Mobile Horror kerää kiitosta Saksassa

2008

Juha Jokelan näytelmän ensi-ilta Rostockissa sai myrskyisät suosionosoitukset. Se on myös arvostelumenestys.
Saksalaislehdet kiinnittävät huomiota siihen, miten tämä näytelmä on nykytilanteessa vieläkin ajankohtaisempi kuin 2004, jolloin se ensimmäistä kertaa nähtiin Saksassa Wiesbadenissa.

Dietlrich Pätzold (OZ) jopa ounastelee, että näytelmän kriittisen huumorin kirvoittama nauru voi autta ihmisiä pysymään järjissään nykyisen talouskriisin puristuksessa.

Katsojien haastatteluissa korostuu näytelmässä esiin nouseva ankara kilpailu työpaikoilla ja työpaikoista. On hienoa, että tätä käsitellään näyttämöllä ja vielä Mobile Horrorin tapaan pintaa syvemmältä viiltävän terävän satiirin tarkkuudella. Myös Rostockin Volkstheaterin toteutus Johanna Weissertin ohjaamana saa kauttaaltaan kiitosta.

Ruusun nimi Rovaniemellä

2008

Umberto Econ romaanin Suomen kantaesitys Lauri Siparin dramatisoimana on "naurun ja järjen ylistysveisu"

ruusun_nimi.jpg
















Kuvassa Veli William (Markku Köngäs) ja noviisi Adson (Marko Syysmaa)

Rovaniemen Teatterin kunnianhimoinen suursatsaus tuottaa komean tuloksen, jota arvostelijat kiittävät.

Rovaniemen Teatterin Ruusun nimi on hauska ja älykäs, kaunis ja pisteliäs.  ... Tytti Oittisen ohjauksessa skolastinen väittelykin taipuu nautittavaksi oikeussalidraamaksi.

Tyylikkäästi ja alleviivaamatta näytelmä kysyy, mikä saa yhdet ajautumaan radikaaleihin ääriliikkeisiin, toiset tottelemaan valtaapitäviä vastoin omaatuntoakin. Hallitusti annosteltu komiikka tukee näytelmän pääsanomaa: nauru voittaa dogmit.
Touko Issakainen (Kaleva)

Raimo Reiska Raksa pelastaa maailman

2008

Sami Keski-Vähälän lastennäytelmä on hauskalla ja vauhdikkaalla tavalla kulutuskriittinen.

Rock-oopperamaisen musiikin on säveltänyt Jarmo Julkunen.

Kaupungintalolla vahtimestarina työskentelevä Raimo asuu ylihuolehtivan äitinsä kanssa ja rakentelee öisin kaikenlaisia mielenkiintoisia laitteita. Isä on töissä kaukana Kiinassa. Omatekoisella lämpökamerallaan Raimo saa selville, mistä kaupunkilaisia öisin häiritsevä meteli on lähtöisin. Samalla hän löytää itselleen ensimmäisen tosiystävän, rokkibändissä laulavan Raakakoiran, jonka kanssa Raimo päätyy uusiin huimiin seikkailuihin, marketin takaa aina maapallon toiselle puolelle saakka…

Sami Keski-Vähälän uusi lastennäytelmä heittää haasteen moneen suuntaan: tosikoille, itseensä juhlallisesti suhtautuville aikuisille, materialisteille...
Musiikkiteatteri Kapsäkin ja Helsingin kaupunginteatterin yhteistuotantona syntynyt Raimo Reiska Raksa on hauska, vauhdikas, äänekäs ja kulutuskriittinen.
Suna Vuori (Helsingin Sanomat)




Prinsessa Rosa Ruusunen

2008

Lahden Kaupunginteatterissa perinteinen satu on puhjennut uuteen kukoistukseen.
rosa_ruusune_25__75c71134540.jpg
Kuvassa prinssi ja prinsessa, Jarkko
Miettinen ja Anna Vihanto

Pirjo Riitta Tähden kirjoittama näytelmä ja Seppo Wahlin säveltämät laulut ovat saaneet ihastuneet arvostelut:

Miksei tällaista tehty silloin, kun minä olin lapsi? Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun esirippu aukeni ja mahtava linna paljastui sen takaa Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä. Toivomisen varaa eivät jättäneet sen enempää puvut, valot kuin sirkusnumerotkaan: Prinsessa Rosa Ruusunen on näyttävä satushow, jossa ei ole säästelty.

...aikuisillekin riitti ajateltavaa. Jotenkin hauskasti puhutteleva oli viimeisen laulun slogan "Rakkauden päästöillä ilmasto puhdistetaan".

Kaiken kaikkiaan Prinsessa Rosa Ruusunen on hieno satunäytelmä, jossa teatterin keinoja on hyödynnetty hyvin. On piristävää nähdä konstailematonta teatteria, josta huokuu se, että tekijät itsekin ovat halunneet mennä mukaan satuun... Toivottavasti näytelmän esittäminen jatkuu Juhani-näyttämön remontin jälkeen. Tälle show'lle riittäisi katsojia varmasti pidempäänkin. 
Saara Harju (Etelä-Suomen Sanomat)

Sidor