Kari Heiskasen hirtehisen hauska näytelmä pureutuu keski-iän kriisiin.

Ryhmäteatterissa 30.1. ensi-iltansa saanut Sormet hunajapurkissa kertoo romahduksen kokeneesta näyttelijästä ja tämän ex-naisystävästä, jotka virittävät suhdettaan uudelleen, mutta sotkeutuvat valheiden ja syytösten verkkoon. Niin Heiskasen teksti kuin Juha Kukkosen ja Sanna-Kaisa Palon roolisuorituksetkin ovat saaneet kiitosta:

"Heiskasen teksti on hauska, täynnä käänteitä, mutta myös humaani ja viisas. Sama tendenssi näkyy ohjauksessa. Palo ja Kukkonen saavat remeltää, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Intiimi kontakti ja tekstin painava sanoma saavat lopussa hienosti tilaa."

Martti Mäkelä, Skenet.fi

"Joskus perusasiat riittävät pitkälle. Ryhmäteatterin Sormet hunajapurkissa on juuri sellainen esitys, josta puuttuu kaikki turha ja jossa näyttelijäntyö kantaa."

"Kari Heiskasen komediateksti porautuu armottomasti ja mustaa huumoria pursuten yhden ihmissuhteen ryteikköön ja ottaa tiukan niskalenkin nykypäivän ihmisen kuolemanpelosta."

Maria Säkö, HS

Ari-Pekka Lahden uutuusnäytelmä kuvaa Nils-Aslak Valkeapään elämää ja taidetta.

6.2. Kansallisteatterin Omapohjassa ensi-iltansa saanut Áillohaš - Auringon poika kertoo Valkeapään monitasoisesta suhteesta Lappiin, luontoon, taiteeseen ja kansaansa. Runollinen näytelmä näyttää kuinka Valkeapää etsi jatkuvasti omaa tietään oman kulttuurinsa ja valtaväestön ristipaineessa. Esitys on nähtävissä Omapohjassa 1.3. asti, jonka jälkeen se lähtee Pohjois-Suomen, -Norjan ja -Ruotsin kiertueelle.

"Lahden, Hanna Brotheruksen ja Tuomas Rounakarin yhteistyöstä hioutuneessa muotokielessä eri taiteenlajien ja ihmisen aistien samankaltaisuus, niiden yhteinen juuri, tuleekin esiin."

Maria Säkö, HS

"Näytelmä pysähtyy muutamiin Valkeapään elämän virstanpylväisiin, mutta ei jää rypemään missään. Se hypähtelee kiveltä kivelle ilman painolastia."

Ilona Kangas, TS

Teatteri Jurkassa on kevään aikana nähtävillä vaikuttava kolmen naisen näytelmä.

Mikko Roihan Marguerite Duras'n teksteistä sovittama ja ohjaama Vastarinta sai tammikuussa ensi-iltansa Saksassa ja siirtyy syksyllä Joensuun Kaupunginteatteriin. Se pureutuu naisten kohtaloihin sodan, pelon ja väkivallan keskellä ankarasti ja tinkimättömästi.

"Vastarinta on painava kannanotto, jopa raskas. Näytelmä ei kuitenkaan jää pelkästään piehtaroimaan menneessä vaan pyrkii vaikuttamaan konkreettisesti myös nykyhetkessä."

Ilona Kangas, Turun Sanomat

Tampereen Työväen Teatterissa nähdään tänä keväänä niin komediaa kuin draamaakin.

Snoopi Sirénin ohjaus Tuomas Kyrön Kerjäläisestä ja jäniksestä kuljettaa romanialaismiestä vauhdikkaasti halki nykypäivän Suomen. David Seidlerin Kuninkaan puhe pureutuu Euroopan historiaan yksilöiden henkilökohtaisen kamppailun kautta, ja Tommi Auvisen ohjaama Näillä palkoilla ei makseta jatkaa TTT:n ja Auvisen perheen monikymmenvuotista Dario Fo -perinnettä.

"Juha-Matti Koskela istui hienosti Vatanescun rooliin, johon hän toi siihen sopivaa sydämellisyyttä ja lämpöä. Loistavasti suoriutuivat kyllä naisetkin, myös hyvin miehisistä rooleistaan."

Satu Hakala, Keskustori.fi

"Katsojan silmää ohjataan tärkeimpään, keskustelujen dynamiikkaan ja nöyryytetyn ihmisen, niin kuninkaan kuin Lionelinkin taktiikkaan siitä, miten palauttaisi oman elämänvoimansa. Esitys lunastaa juuri siinä paikkansa, ihmisen lähiluvussa."

Anne Välinoro, Aamulehti

"TTT:n esityksessä on loistavaa näyttelijäntyötä, napakka ohjaus ja ennen muuta Rytmi. Katsomossa on hyvä istua ja antaa repliikkien napsahtaa kohdalleen, kuin vesi kuumille kiuaskiville. Lämpö leviää kehoon ja mieli antautuu nauttimaan hyvästä tekstistä ja ohjaaja Tommi Auvisen kirkkaasta näkemyksestä."

Maarit Saarelainen, Aamulehti

Suosittu islantilaisromaani päätyy näyttämölle Kajaanissa.

Kajaanin ja Joensuun kaupunginteattereiden yhteistuotantona tehty Kaikkeuden enkelit sai ensi-iltansa 16.1. Skitsofreniaan sairastuneen Paulin tarina on sovitettu monologiksi, jonka esittää Perttu Hallikainen.

"Näyttelijä Perttu Hallikaisen käsittelyssä Paul, Reykjavikin savuava viikinki, tuo itsensä niin liki, että jakautuneen mielen logiikkaan sujahtaa mukaan huomaamattaan, itsekin yllättyen. Tarinaa seuraa myötätunnolla, sen hiljaisesta ja ajoittain mustasta huumorista huvittuen."

"Lavalta säteilee lämpöä, ja tulkinnassa on outoa kauneutta, samaa kuin Einar Már Guðmundssonin tekstissä, jonka Aino Kivi on ilmeisen onnistuneesti dramatisoinut."

Sinikka Viirret, Kainuun Sanomat