Kansallisteatterin tulkinta Harold Pinterin Petoksesta tempaa mukaansa.

Arto af Hällströmin kääntämä ja ohjaama tulkinta sai ensi-iltansa Willensaunassa 10.12. Pinterin moderni klassikko vuodelta 1978 kulkee ajassa taaksepäin ja näyttää kuinka eräs rakkaussuhde miehen ja tämän parhaan ystävän vaimon välillä muuntui vuosien varrella.

"Petos on hyvin tyylipuhtaasti pinteriläinen esitys, joka uskottomuutta kuvatessaan ei sorru sen enempää naturalistisiin kuin trillerimäisiin painotuksiin."

"Esityksen tunnelmaan on helppo uppoutua, vaikka tarinan ulkonaisille puitteille ei löytyisi vastinetta omasta kokemusmaailmasta. Eleiden, ilmeiden, äänenpainojen ja hengityksen luomasta kommunikaatiokentästä löytää helposti oman paikkansa."

Lauri Meri, HS

"Arto af Hällströmin ohjaus on riisuttu mutta intohimoinen, ja näytelmän triangelidraama soi häiritsevän hyvässä vireessä."

Ilona Kangas, Turun Sanomat

Leea Klemolan uutuusnäytelmä revittelee kansallisella päänäyttämöllä.

26.11. ensi-iltaan tullut Maaseudun tulevaisuus on huikean karnevalistinen tulevaisuudenkuvaus ihmisten ja eläinten yhteiselosta. Sen ronski ja äärirajoille menevä ote saa yleisön haukkomaan henkeään, mutta myös ihastelemaan:

"Saippuasarjakohelluksen ja kuvainkaadon alla Klemolan sisarukset puhuvat Suomen jakautumisesta ja politiikasta samoin kuin lajit ylittävistä tunteista ja vieteistä, tasa-arvosta ja etiikasta, uskosta, kiintymyksestä ja lähisuhdeväkivallasta. Syömisen ja seksuaalisuuden yhteen kietoutumisesta. Syyllisyydestä.

Tästä perspektiivistä nurkan takana odottava todellisuus on paikoin niin absurdi ja ahdistava, että pysyäkseen järjissään sille on kai pakko nauraa.

Jos esitystapa olisi vähemmän humoristinen ja kaoottinen, saattaisimme hiljentyä saarnan äärelle, mutta suora moralisointi ei kuulu Klemoloiden repertoaariin. Mieltä ollaan ja kiivaasti, mutta ei tyrkytetä ohjeita tai omia lääkkeitä muille."

Suna Vuori, Helsingin Sanomat

"Sisarusten Leea ja Klaus Klemolan yhteisteos Maaseudun tulevaisuus on upea ja peloton spektaakkeli niin visuaaliselta muodoltaan, käsittelytavaltaan kuin teemoiltaankin. Klemolat tuovat Kansallisteatterin suurelle näyttämölle vahvan kokonaistaideteoksen, joka ravistelee samalla sekä rajusti että lempeästi Suomea ja suomalaisuutta. Teos kiinnittyy vahvasti kansalliseen näkökulmaan mutta on samalla sekä universaalisti inhimillinen että radikaalisti lajienvälinen ja yliluonnollinen"

Eeva Kemppi, Turun Sanomat

Ranskalaishitti vakuuttaa myös suomalaistulkintana.

Éric-Emmanuel Schmittin Einsteinin vuosiin Amerikassa paneutuva näytelmä on ollut suurmenestys Pariisissa, ja sen Helsingin kaupunginteatterissa 13.11 ensi-iltansa saanut tulkinta on myös kerännyt kiitosta:

"Näytelmä vaikuttaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sekä uppoavan viiltävästi aikaamme että kurottautuvan kohti myyttistä universaalisuutta."

Lauri Meri, HS

Pajtim Statovcin romaani on saanut Helsingin Sanomien vuoden 2014 esikoiskirjapalkinnon.

Kosovolaisen pakolaisperheen tarina on kerännyt runsaasti kiitosta värikkäästä kerronnastaan ja tavastaan käsitellä erilaisia identiteettejä. 24-vuotias Statovci on palkintoraadin mukaan kirjailija, joka "voi tehdä mitä haluaa, ja lukija uskoo sen."

"Lukukokemus on värisyttävä."

Helena Ruuska, HS

"Uljas ja rohkea romaani."

Maila-Katriina Tuominen, Aamulehti

Romaanin näyttämöoikeuksia valvoo Näytelmäkulma.

TTT:n Kainon laulu herkistää tunteet.

Kati Kaartisen Urban Lindhin tekstin pohjalta kirjoittama näytelmä pureutuu lapsena Ruotsiin viedyn tytön kokemuksiin. 16.10. ensi-iltaan tullut Kainon laulu on sydämeenkäypä kokemus, jossa lapsen näkökulma tulee puhuttelevana esiin.

"Tehdään onnistunut teatterileikki, vähän kuin päiväkodissa. Miia Selin Kainon tyttärenä kertoo tarinaa ja Petra Ahola nimiroolissa elää nuoren naisen kasvun tunteet pinnassa. Aholan työ kantaa aina kivuliaaseen äidin jälleennäkemiseen asti."

"Teatterin pitää pystyä myös pelkistämään, puhumaan hiljaa ja yksinkertaisesti.
Sitä edustaa Kainon laulu."

Anne Välinoro, Aamulehti

Friedrich Dürrenmattin klassikko iskee edelleen.

Tampereen Työväen Teatterissa 15.10 ensi-iltaan tullut Vanhan naisen vierailu on yhä ajankohtainen kuvaus ahneudesta, kostosta ja moraalista. Maiju Sallaksen ohjaama ja Tuire Saleniuksen tähdittämä esitys sai kriitikot ihastuksiin:

"Esitys on hyvä. Se on mukaansatempaavuudessaan viihdyttävä, hyvin näytelty ja temaattisesti kiinnostava."

"Hyytävä on lopullisen tuomion kohtaus, jossa koko yhteisö on kääntynyt yhtä ihmistä vastaan. Se tuo mieleen antiikin tragedian ja sen kostotarten kuoron, joka jumalan asemaan asettautuneen naisen manipuloimana käy kimppuun."

Anu Ala-Korpela, Aamulehti

Antti Hietalan näytelmä on tyylikästä teatteria.

Hietalan Ihanat ihmiset sai ensi-iltansa 18.9. ja iski heti hermoon niin tekstillään kuin näyttelijäntyölläänkin:

"Q-teatterin Ihanat ihmiset on todennäköisesti syksyn tyylikkäin teatteriesitys."

Lauri Meri, HS

"Hietala on luonut yhdessä dramaturgiasta vastaavan (Jani) Volasen kanssa vangitsevan esityksen, joka nappaa ahdistavasti otteeseensa, paljolti juuri arvoituksellisuutensa vuoksi."

Ilona Kangas, Turun Sanomat

Teatteri Takomossa nähty esitys pureutuu tiukasti nykypäivän moraaliin.

17.9. kantaesitetty Paras mahdollinen maailma ja hyviä ehdotuksia vieläkin paremmasta on Myötätunto-näytelmällään itsensä läpi lyöneelle Nuutiselle tyypillistä monitasoista ja mukaansatempaavaa teatteria, jossa nykymaailma nähdään yllättävistäkin näkökulmista.

"Teatteri Takomon syksy avataan kertakaikkisen säkenöivällä esityksellä!

Paras mahdollinen maailma ja hyviä ehdotuksia vieläkin paremmasta avaa menestyksen ja moraalin suhdetta groteskilla komiikalla. Se korventaa myötähäpeällä ja sen maailmasta tunnistaa itsensä ja koko henkisesti rusahtavan Euroopan tässä meidän ympärillämme."

Maria Säkö, HS

Anna Krogeruksen Rakasta.Nyt. on romanttinen tarina nykyhetken Helsingistä.

16.9. kantaesityksensä Teatteri Avoimissa Ovissa saanut näytelmä kertoo Maija Kaunismaa musiikin tahdittamana rakkaustarinan kahden yksinäisen ihmisen välillä.

"Naiivin satumainen romanttinen tarina, joka parhaimmillaan hehkuu indie-elokuvan tyylistä charmia."

Maria Säkö, HS

Dome Karukosken elokuvaversio Tuomas Kyrön suosikkihahmosta saa kiitosta Atlantin tuolla puolen.

Toronton elokuvafestivaaleilla esitetty Mielensäpahoittaja (The Grump) on herkistänyt kriitikoiden mielet niin Antti Litjan komealla suorituksella pääosassa kuin nasevalla ja koskettavallakin kuvauksella sukupolvien törmäyksestä:

"Already sold to German-speaking Europe and Turkey, this comic romp boasts the sort of humor thatcan be appreciated by anyone who thinks the world is going to hell in a handbasket."

Alissa Simon, Variety

"All the ingredients are present to ensure another crowd-pleasing domestic success for Finnish director Dome Karukoski (The Home Of Dark Butterfies, Lapland Odyssey etc) and the film should also travel. There is even remake potential in a film that would serve as an ideal star vehicle for someone of the Eastwood/Nicholson generation."

Allam Hunter, Screen Daily