Laura Ruohosen Insel Yksinen tulee ensi-iltaan perjantaina Volkstheater Rostockin suomalaisen näytelmän teemavuotena EinNorden.

Jo aikaisemmin näytäntökauden aikana ovat ensi-iltansa saaneet Juha Jokelan Mobile Horror ja Katja Krohnin Der große böse Wolf.

Huipentuma on Terve Rostock! -viikko 15.-19.4.2009, täynnä suomalaista teatteria. Viikon aikana nähdään kaikki näytäntövuoden suomalaiset näytelmät ja sen lisäksi ohjelmassa on teatterivierailuja, lukudraamaa ja seminaari, jonka paneelissa on Suomen ja Saksan teatterisuhteista keskustelemassa mm. dramaturgimme Riitta Pohjola.

Näytelmäkulman kotimaisista kirjalijoista esillä ovat Jokelan, Krohinin ja Ruohosen lisäksi Aki Kaurismäki, Otso Kautto, Anna Krogerus ja Mika Myllyaho. 

Esitysvierailuina nähdään Mika Myllyahon Paniikki Turun Kaupunginteatterin esityksenä, Pirkko Saision Pienin yhteinen jaettava Mikko Roihan ohjauksena ja Teatteri Turmion esityksenä, sekä Quo Vadiksen Objects & Emotions ja Hamlet. Lukuteatteriesityksinä Anna Krogeruksen Rakkaudesta minuun, Sofi Oksasen Puhdistus ja Paavo Westerbergin Kotiin ennen pimeää.

Ensi-iltansa ovat saaneet myös Aki Kaurismäen I hired a Contact Killer, Ilpo Tuomarilan dramatisointi Mikael Niemen romaanista Populärmusik från Vittula sekä Pirkko Saision Fühllosigkeit. Kauden aikana ensi-iltaan tulevat vielä ennen Terve Rostock! -viikkoa Otso Kauton ja Markku Hoikkalan Rettet Mama! ja Kaija Saariahon ooppera L'amour de loin.

KOM-teatteria varten romaanin on ohjannut ja dramatisoinut Pekka Milonoff.

Arto Salminen näki eläessään poikkeuksellisen tarkkanäköisesti  sen, minne olemme menossa – kuten 2005 vielä kesyn tosi-tv:n muuttumisen aina vain julmemmaksi pudotuspeliksi. 

Arto Salmisen viimeiseksi jäänyttä, vuonna 2005 julkaistua romaania ei oikein ymmärretty arvostaa, ja se jäi ilman Finlandia-ehdokkuutta.

Nyt taantuman ja taantumuksen keskellä uudelleen luettuna ja Kom-teatterin näyttämöllä nähtynä sen säälimätön repivien luokkaerojen ja hyväksikäytön analyysi iskee kuin kaksituhatta milliampeeria kolmannen polven työttömään Fisu-Hanskin tositeeveeohjelmassa Auschwitz.
Hannu Marttila (HS)

Kari Hotakaisen ja Juha Lehtolan uusinta yhteistyötä siivittää säteilevä verbaaliakrobatia. Se on kekseliäs komedia, joka ei pihtaa missään.

Arkistotoimittaja Särkijärvi saa tehtäväkseen haastatella Severi Petäjää, Suomen viisainta miestä. Petäjä vain ei ole sanonut enää vuosiin mitään omaperäistä. Mutta Särkijärvi itse onkin Fjodor Dostojevski, 182-vuotias kirjailija. On hänen vuoronsa antaa vastaukset polttaviin kysymyksiin ja antaa Suomelle jokin suunta. Samaan aikaan mikrotukihenkilö Jontte yrittää auttaa Vladimir Putinia, joka on hukannut Tsetsenian. Toimituspäällikkö Rinkinen taas hukkaa elämänsä ja etsii sitä tuulipusakan vasemmasta taskusta.

Epätavalliset henkilöt sinkoilevat repliikkejä ja jopa mietelauseita tiuhaan kuin lumisodassa.
"Suomessa on vain kaksi vuodenaikaa: syksy ja paska." Estoton tarina tuo mieleen Jouko Turkan juonikkaat tekstit.
Soila Lehtonen (Aamulehti)

Otso Kauton Tyttö tuli! on harvinaislaatuinen näytelmä isien ja tyttärien suhteesta. Kantaesitys Willensaunassa on saanut innostuneen vastaanoton.

Uudella näytelmällään, joka keskittyy vain ja ainoastaan isiin ja tyttäriin, Otso Kautto - itse neljän tytön isä - kartoittaa siis liki neitseellistä maastoa. Ja varsin omintakeisesti, itselleen tyypillisen pelottomasti, kartoittaakin.

Tyttö tuli on sikäli erityinen draamateksti, että kaikki sanotaan siinä ääneen. Mitään ei jätetä piiloon, ei repliikkien väliin eikä tekojen alle. Siksi kajotaan niinkin arkoihin aiheisiin kuin lasten ja vanhempien välisiin seksuaalisiin jännitteisiin, toiveisiin ja pettymyksiin sekä muihin alitajuisiin motiiveihin, etenkin siihen miten suhde muuttuu kun tytär kasvaa naiseksi.

Näin avoin vaiettujen tunteiden esittäminen saattaisi monen mielestä varmaankin olla vaivaannuttavaa, mutta Kautto on ohjannut esityksen kulkemaan kevyesti hankalimpienkin halujen ja tilanteiden läpi. Tavassa, jolla Tyttö tuli esittää isänsä ja tyttärensä, on jotain hyvin hellää ja viatonta, arkisella tavalla kaunista.
Suna Vuori (HS)

Myös Otso kauton muut omat tekstit ovat nyt Näytelmäkulmassa.

Kristian Smedsin ja Jan Fabren uutuudet rinta rinnan Le Soir -lehden kulttuurisivuilla.

Molemmat hyödyntävät huumoria ja kuvia häpäiseviä metaforia puhuakseen toisen pelosta.

Smedsin kansainvälisen tuotannon maailman ensi-ilta keräsi Brysseliin myös eurooppalaisten teatterifestivaalien johtajat  ja teatteriväkeä eri puolilta Eurooppaa.

Mental Finland on saatanallisen kekseliästä teatteria, joka ei pelkää mitään, ei edes raskassoutuisuutta. ... Sitä rakastaa tai se ärsyttää.
Guy Duplat (La Libre Belgique)

Mental Finland nähdää yhtä hyvin varoituksen sanana siitä, min´hin Eurooppa - ja maailma - on menossa:
On enemmän kuin aika avata silmät ellemme halua olla mukana avustamassa lopullista big bang -finaalia.
Jean-marie Wynants (Le Soir)

Näytät vieraalta rakas sai kantaesityksensä Teatteri Jurkassa kirjailijan omana ohjauksena.

"Jurkan teatterihuoneessa lentokentän lasiseinäinen klaustrofobia toimii.---Toteutus on hetkittäistä yliviritystä lukuun ottamatta herkullinen. Nokkela ja elastinen dialogi irtoilee realismista aforistiseen suuntaan. Aikalaiskomedia toimii." Soila Lehtonen, Aamulehti

"Näyttelijöille Niemen hysteeriset hermo-olennot - psykologisesta realismista kasvavat, mutta siitä aika pitkälle itsensä riuhtaisevat kameleonttihahmot - lienevät vähintäänkin virkistävää vaihtelua. --- Joanna Haartti on aivan huikea pidäkkeettömänä, ihanan holtittomana, läheisyyttä janoavana Siru-siskona. Hän ottaa yleisön jo silkalla omintakeisella, poikkeuksellisen ilmaisuvoimaisella ruumiinkielellään, josta on vaikea saada silmiään irti.

---  Hanna Raiskinmäki tekee jälleen kiinnostavalla tavalla vinon, psyykkisen epävakauden rajamailla horjuvan hahmon leskeksi jääneenä, sijaistoiminnoista turvaa hakevana vaimona. Mikko Pörhölä näyttelee maanisen Juhansa tiheällä sykkeellä. --- Saara Pakkasvirran Irja ei ehkä ole draamakirjallisuuden omaperäisin kuolleen poikansa pyhittävä ja tyttärensä sivuuttava äitihahmo, mutta tuo tarinaan merkillisellä vääjäämättömyydellä sukupolvensa äänen: "Miehiä ei jätetä, paskaa ei jauheta ja ihmisissä ei roikuta."" Suna Vuori, Helsingin sanomat

Helsingin kaupunginteatteri onnistuu uutuusmusikaalin tuotannossa.

"Taitoa ja vimmaista energiaa: Neil Hardwickin ohjaama esitys on musikaaliksi hyvinkin tummanpuhuva ja jopa totinen. Minulle sen keskeisimmäksi sanomaksi nousee välittäminen. Nimenomaan vanhempien ja yhteiskunnan välittäminen nuorista. Heidän tunteittensa ja ajatustensa kuunteleminen ja todesta ottaminen silloinkin kun aikuinen luulee tietävänsä paremmin. Esityksen upeinta antia ovat sen laulut. Yhtään puhekohtauksia vähättelemättä lauluissa ja erityisesti niiden tulkinnoissa tiivistyvät sekä näyttelijöiden hurja vimma ja herkkyys, tunteiden voimakkuus että tapahtumien raastava traagisuus." Annikki Alku, Demari

"Sävyt ovat pehmeämpiä kuin Wedekindin näytelmässä, mutta ei Broadway-versiossakaan ole sokerisen onnellista loppua.--- Esitys ennemmin kaunis, puhutteleva ja jopa runollinen. Mutta myös menoa, meininkiä, huumoria ja energiaa riittää." Eeva Kemppi, Turun sanomat

"Nuoruuden sydäntä kourivan traagisten tunteiden ja tapahtumien vyöryessä yli nousee pala kurkkuun. Ollapa nuori, haikailee yksi. Kyetäpä saattelemaan omat lapsensa syvimmän tuskan ja pohjattomimmalta tuntuvan epätoivon ylitse, ajattelee toinen. Äitinä en koskaan hylkäisi lastani noin, uskoo kolmas. Nuorista katsojista moni itkee.

Neil Hardwickin ohjaama esitys leikkaa rajuimmat efektit (kuten itsemurhan ja abortin) alkutekstin tavoin pois näkösältä, mutta tavoittaa ilman niitäkin niin ilon kuin murheen. Näyttämön takaosan vallannut ammattinsa osaava bändi potkii, ja parikymmenpäisen esiintyjäjoukon yhteishengen miltei tuntee iholla." Suna Vuori, Helsingin sanomat

Olli-Matti Oinosen ohjaama kantaesitys Kuopion kaupunginteatterissa puhuu suoraan tämän ajan ihmiselle.

"Sami Parkkisen näyelmä Self Help on ravistelevan puhutteleva ja päällekäyvän, sataprosenttisen ajankohtainen. Kun vielä Olli-Matti Oinosen ohjaus sitoo katsojan penkkiin kuin psykologiseen pakkopaitaan, ei ole lainkaan liitoiteltua sanoa: tämä pitää nähdä." Pauli Vesakas, Koillis-Savo

"Self Help on Kuopion kaupunginteatterin kotikirjailijaprojektin kolmas tuotos ja arvokas teko. Teksti puhuttelee monella tasolla ja kannustaa näin muutokseen." Iisalmen Sanomat

"Sami Parkkisen käsikirjoitus on saanut arvoisensa ohjaajan. Olli-Matti Oinonen on onnistunut siinä mikä on katojalle palkitsevaa: ei päästä helpolla, mutta antaa lopussa helpotuksen." Viikkosavo

Lars Norénin näytelmä Niin helppoa on rakkaus (1990) vihdoin suomenkielisenä kantaesityksenä TTT:ssä Pasi Lampelan ohjaamana. Otteita arvosteluista: 

"Kaikki neljä näyttelijää tekevät yhden parhaista rooleistaan"
- P.J., Uutispäivä Demari

"Esitystä katsoessani muistin, miksi rakastuin teatteriin"
 - M.S., Aamulehti

"...näyttelijäntyön voima kasvaa hienoihin mittasuhteisiin"
- O.L., Helsingin Sanomat

"TTT:n pienimmällä näyttämöllä onnistutaan taas luomaan tiheätunnelmainen teatteri-ilta." - A.J., Pirkkalainen

"...näin mahtava draivi pienessä intiimissä teatterissa on omaa luokkaansa."
 - H.H., Oriveden Sanomat

Näytelmänvientimme uudeksi vientikoordinaattoriksi on valittu Niina Bergius monien ansiokkaiden hakijoiden joukosta.