Laura Ruohosen Sotaturistit kantaesitettiin Suomen Kansallisteatterissa 26.11.

Sotaturistit on hilpeä ja karmiva farssi, joka herättelee ajattelemaan ja vie mennessään. Kiehtova ja moniin suuntiin syvenevä näytelmä sekoittaa Ruohoselle tuttuun tapaan nerokkaasti faktaa ja fiktiota. (...)
Åsa Kalmér liikkuukin Ruohosen fantasiaa, mustaa huumoria sekä filosofista ja feminististä ajattelua historialliseen todellisuuteen sekoittavassa maailmassa kuin kotonaan. (...) Kalmérin ilmava ja liikkuva ote pitää katsojat kartalla vauhdikkaankin seikkailun pyörteissä ja osaa hiljentää oikeissa kohdissa antaen tilaa kauneudelle ja merkittäville kysymyksille. Viisas teksti saa raikkaan tulkinnan, joka pysyy elossa näyttämöllä.
Eeva Kemppi (Turun Sanomat)

Sotaturistit on mielestäni yllättävin, kiinnostavin, röyhkein ja samalla raadollisin Ruohosen tähänastisesta teatterituotannosta.
(Helsingin Sanomat)

Maiju Lassilan romaaniin vapaasti pohjautuva näyttämöteos on saanut Tanssiteatteri Minimissä hävyttömän hauskan toteutuksen.















Minimin miehissä on munaa! kirjoittaa Hannu Reunamäki. Katso lisää Savon Sanomien arvostelusta

Jari Tervon menestysromaani Helsingin Kaupunginteatterissa Sami Keski-Vähälän taitavana dramatisointina.



















Sami Keski-Vähälän toimiva dramatisointi tiivistää tapahtumia ja karsii joitakin henkilöitä ja rönsyjä. Dramatisointi keskittyy Kekkosen valtakauden loppuun, 1970-80-lukujen taitteessa ja päättyy presidentin kuolemaan.

Nuori Suojelupoliisin etsivä, kommunistisuvun mustalammas Jura Karhu (mainio Rauno Ahonen ) saa tehtäväkseen selvittää onko itse presidentti se kaikkein suurin myyrä, vieraan vallan vakooja. Jura sotkeutuu vakoilutarinaan ja murhamysteeriin, jota väritetään takautumilla ja muistikuvilla. Päähuomio on Kekkosen hahmossa, Karhun suvun värikkäät vaiheet jäävät sivummalle.

Tiivistä toimintaa ja vauhdikkaita käänteitä riittää silti koko kolmituntisen esityksen täydeltä.
Eeva Kemppi (Turun Sanomat)

Farssi pysyy hanskassa
Myyrän tyylilaji on yltiökorostava, yliampuva farssi, joka Milko Lehdon ohjauksessa ja taitavien näyttelijöiden työryhmässä onnistuu kerta kaikkiaan hienosti. Jos katsoja pystyy vertailemaan näyttämötapahtumia omiin muistikuviinsa 1970-luvulta tai varhemminkin, Myyrän tarinoiden henkilöitä on hauska avata historiallisesta todellisuudesta.
J.T. Laakso (Etelä-Suomen Sanomat)

Tervon verbaalinen tragikomedia kääntyy luontevaksi teatteri-ilmaisussa farssiksi. Toisaalta Tervon kirja on täynnä loistavasti kirjoitettua ja syvällistä dialogia...
Matti Saarela (Etelä-Saimaa verkkolehti)

Juha Jokelan palkitun näytelmän tamperelaistulkinta on ensimmäinen suomalaisen teatteriesityksen valtakunnallinen Ruotsin kiertue.

Katso myös Helsingin Sanomien artikkelia 17.11.2008:

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Suomalainen+fundamentalistin%C3%A4ytelm%C3%A4+keskusteluttaa+ruotsalaisia/1135241148940

Juha Jokelan näytelmän ensi-ilta Rostockissa sai myrskyisät suosionosoitukset. Se on myös arvostelumenestys.
Saksalaislehdet kiinnittävät huomiota siihen, miten tämä näytelmä on nykytilanteessa vieläkin ajankohtaisempi kuin 2004, jolloin se ensimmäistä kertaa nähtiin Saksassa Wiesbadenissa.

Dietlrich Pätzold (OZ) jopa ounastelee, että näytelmän kriittisen huumorin kirvoittama nauru voi autta ihmisiä pysymään järjissään nykyisen talouskriisin puristuksessa.

Katsojien haastatteluissa korostuu näytelmässä esiin nouseva ankara kilpailu työpaikoilla ja työpaikoista. On hienoa, että tätä käsitellään näyttämöllä ja vielä Mobile Horrorin tapaan pintaa syvemmältä viiltävän terävän satiirin tarkkuudella. Myös Rostockin Volkstheaterin toteutus Johanna Weissertin ohjaamana saa kauttaaltaan kiitosta.

Umberto Econ romaanin Suomen kantaesitys Lauri Siparin dramatisoimana on "naurun ja järjen ylistysveisu"


















Kuvassa Veli William (Markku Köngäs) ja noviisi Adson (Marko Syysmaa)

Rovaniemen Teatterin kunnianhimoinen suursatsaus tuottaa komean tuloksen, jota arvostelijat kiittävät.

Rovaniemen Teatterin Ruusun nimi on hauska ja älykäs, kaunis ja pisteliäs.  ... Tytti Oittisen ohjauksessa skolastinen väittelykin taipuu nautittavaksi oikeussalidraamaksi.

Tyylikkäästi ja alleviivaamatta näytelmä kysyy, mikä saa yhdet ajautumaan radikaaleihin ääriliikkeisiin, toiset tottelemaan valtaapitäviä vastoin omaatuntoakin. Hallitusti annosteltu komiikka tukee näytelmän pääsanomaa: nauru voittaa dogmit.
Touko Issakainen (Kaleva)

Sami Keski-Vähälän lastennäytelmä on hauskalla ja vauhdikkaalla tavalla kulutuskriittinen.

Rock-oopperamaisen musiikin on säveltänyt Jarmo Julkunen.

Kaupungintalolla vahtimestarina työskentelevä Raimo asuu ylihuolehtivan äitinsä kanssa ja rakentelee öisin kaikenlaisia mielenkiintoisia laitteita. Isä on töissä kaukana Kiinassa. Omatekoisella lämpökamerallaan Raimo saa selville, mistä kaupunkilaisia öisin häiritsevä meteli on lähtöisin. Samalla hän löytää itselleen ensimmäisen tosiystävän, rokkibändissä laulavan Raakakoiran, jonka kanssa Raimo päätyy uusiin huimiin seikkailuihin, marketin takaa aina maapallon toiselle puolelle saakka…

Sami Keski-Vähälän uusi lastennäytelmä heittää haasteen moneen suuntaan: tosikoille, itseensä juhlallisesti suhtautuville aikuisille, materialisteille...
Musiikkiteatteri Kapsäkin ja Helsingin kaupunginteatterin yhteistuotantona syntynyt Raimo Reiska Raksa on hauska, vauhdikas, äänekäs ja kulutuskriittinen.
Suna Vuori (Helsingin Sanomat)

Lahden Kaupunginteatterissa perinteinen satu on puhjennut uuteen kukoistukseen.

Kuvassa prinssi ja prinsessa, Jarkko
Miettinen ja Anna Vihanto

Pirjo Riitta Tähden kirjoittama näytelmä ja Seppo Wahlin säveltämät laulut ovat saaneet ihastuneet arvostelut:

Miksei tällaista tehty silloin, kun minä olin lapsi? Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun esirippu aukeni ja mahtava linna paljastui sen takaa Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä. Toivomisen varaa eivät jättäneet sen enempää puvut, valot kuin sirkusnumerotkaan: Prinsessa Rosa Ruusunen on näyttävä satushow, jossa ei ole säästelty.

...aikuisillekin riitti ajateltavaa. Jotenkin hauskasti puhutteleva oli viimeisen laulun slogan "Rakkauden päästöillä ilmasto puhdistetaan".

Kaiken kaikkiaan Prinsessa Rosa Ruusunen on hieno satunäytelmä, jossa teatterin keinoja on hyödynnetty hyvin. On piristävää nähdä konstailematonta teatteria, josta huokuu se, että tekijät itsekin ovat halunneet mennä mukaan satuun... Toivottavasti näytelmän esittäminen jatkuu Juhani-näyttämön remontin jälkeen. Tälle show'lle riittäisi katsojia varmasti pidempäänkin. 
Saara Harju (Etelä-Suomen Sanomat)

Anna Krogeruksen dramatisoima Erlend Loen menestysromaanin kantaesitys on arvostelijoiden mukaan supersymppis, hyvän tuulen teatteria.

Kuva: Irja Samoil / kuvassa Eero Rannio

Päähenkilö täyttää 25 vuotta ja löytää itsensä keskeltä syvää henkilökohtaista kriisiä. Elämä ei voi jatkua ennallaan, mutta miten löytää avaimet muutokseen? Ongelmaa ei tee yhtään helpommaksi se, että kaikki on päällisin puolin niin hyvin.

Nuorukainen ei kuitenkaan jää toimettomaksi vaan alkaa ratkoa ongelmiaan. Tarinan edetessä hän löytää yllättäviä reittejä ulos ahdistuneista ajatusrakennelmistaan, ja tekee sinnikkäästi matkaa kohti toisia ihmisiä ja yksinkertaisia ilonaiheita. Hän alkaa nähdä asiat uusin silmin, eikä oivalluksilta voi välttyä myöskään katsoja.

Esitys ei putoa masennuksen mustaan aukkoon, koska muistaa ja muistuttaa olevansa teatteria. Anna Krogeruksen ekonomisen ja oivaltavan Loe-dramatisoinnin yksi huippuja on australialaisen professorin Paul Daviesin marssittaminen ajatuskerrostumista estradille. Tällainen irrottelu ja leikki tekee esitykselle hyvää.

Supernaiivi ei ole missään nimessä tosikko kirja tai esitys vaan selviämistarina samaan tapaan kuin Forrest Gump.

Supernaiivin kaltaisia toivoa antavia ja yksilön omiin mahdollisuuksiin ja voimiin uskoa valavia esityksiä tarvitaan nyt Kainuussa ja koko Suomessa.
Eeva Kauppinen, Kaleva 24.9.2008

Moskovan New Drama festivaalilla on esitetty Mika Myllyahon Paniikki, Juha Jokelan Fundamentalisti ja Anna Krogeruksen Rakkaudesta minuun.

Moskovan New Drama Festivalilla oli 26.9. suomalaisen nykydraaman päivä. Ohjelmaan kuului kaksi lukudraamaa, suomalaista nykyteatteria käsittelevä keskustelu ja Pietarin Belyi Teatrin Paniikin (ohjaaja Aleksandr Bargman) vierailuesitys.

Esitys herätti erityistä huomiota mediassa, se pääsi jo etukäteen Festivaalin kiinnostavimpien tapahtumien joukkoon.
Esityksen kuvat: http://community.livejournal.com/newdrama_fest/287... Kultura-tv-kanavan uutisjuttu: http://www.tvkultura.ru/video.html?id=87810&doc_ty...

Lukudraamana esitettiin Rakkaudesta minuun (ohjaaja Joel Lehtonen) ja Fundamentalisti (ohjaaja Timur Salihov). Valokuvia: http://community.livejournal.com/newdrama_fest/281...

Lisäksi kolme moskovalaista teatterikriitikkoa on kirjoittanut laajasti Kristian Smedsin Tuntemattomasta sotilaasta: http://www.kommersant.ru/doc.aspx?DocsID=852144 http://www.openspace.ru/theatre/projects/139/detai... http://www.vz.ru/columns/2008/8/27/198044.html