Ja hänen olivat linnut
- Käännös:
Lintuhulluus alkoi Otto-enosta, joka ampui etelään eksyneen lapinpöllön ja alkoi kerätä lintukokoelmaa. Hulluus meni kokoelman mukana perintönä rovastille, häneltä rouvalleen, ruustinnalta palvelijatar Almalle eikä vaille hulluuden kosketusta jäänyt pariskunnan poikakaan. Linnuista tulee sekä rovastin ja ruustinnan että Alman ja ruustinnan yhteinen kieli.
Vartion lintumetafora ei ole salakieli, joka avaimen löydyttyä kääntyisi selkeiksi tarkoituksiksi. Teksti on salaperäinen ja monitasoinen eikä luovuta lopullista salaisuuttaan. Kysymys on halusta vallata toinen ihminen, muokata häntä, löytää tapahtumille selitys ja yhteys kanssaihmiseen.
Se on silti toiminnan ja arkisen puheen tasolla kiinnostava ja hauskakin teksti, ja siinä on kaksi erinomaista naisroolia.