Laura Ruohosen Kuningatar K on saanut Oulussa ajankohtaisen ja haastavan tulkinnan Leena Salosen ohjaamana.











Jaana Kahra nimiosassa (kuva Jukka-Pekka Moilanen)

Ruohosen tekstit ovat liian laadukkaita jäädäkseen kertakäyttötavaraksi kotimaassa: ne kun kelpaavat myös maailmalla.
Esitys häikäisee viimeistellyllä  visuaalisuudella ja äänimaailmallaan.
(Eeva Kauppinen, Kaleva)

Kari Hotakaisen palkittu romaani on toteutettu Oulun Kaupunginteatterissa.
















Kuva: Kai Tirkkonen, kuvankäsittely Jussi Hukkanen

Teatterin suurelle näyttämölle teoksen on dramatisoinut Jukka Heinänen ja ohjannut Heta Haanpää. Kotirintamamies Matti Virtasen roolissa on Mikko Leskelä (kuvassa).

Hotakaisen henki on tulkinnassa tallella ja panee haisemaan myös Oulussa. (Eeva Kauppinen, Kaleva)


Oulun Juoksuhaudantie on raikas ja vauhdikas .... lempeä tragikomedia. (Pirkko Wilén, Oulu-lehti)

The Winner Takes it All on saanut suomenkielisen kantesityksensä Kuopion Kaupunginteatterissa.


















Kuvassa näyttelijät Jukka Auvinen ja Seija Pitkänen, valokuva Pekka Mäkinen


The Winner Takes It All -näytelmän on ohjannut Lasse Lindeman. Esitys on analyyttisen ohjaajan ja kahden taitavan näyttelijän tiimityötä." (Savon Sanomat)

Tämän rujon komedian "synkeänä sykkivä huumori" antaa yhteiskuntakriittiselle parisuhdedraamalle elämänmakuisen pohjan.  Tarja Tikkanen toteaa Iisalmen Sanomien kritikissään, että vaikka teksti lähteekin itäsaksalaisesta todellisuudesta, se on yleispätevä missä tahansa.

Tämän "Hardcore-jutun Lausitzin murteella" on suomentanut Jukka-Pekka Pajunen, kuten myös aikaisemmin Suomessa esitetyt Oliver Bukowskin näytelmät Tokioon menossa ja Vieraat.

Sami Keski-Vähälän urheilukomedia tekee iloista pilaa urheilun myyteistä ja repii naurut tuskasta Tampereen Työväen Teatterissa.

Suuren sinivalkoisen juoksijan ensi-ilta oli Kellariteatterissa 23.1.2007. Näytelmää on aikaisemmin esitetty Suomen Urheilumuseossa nimellä Matkalla Bogotaan. TTT:n esityksen on ohjannut Mikko Kanninen.

Kriitikoilla on ollut naurussa pitelemistä:

...Niin hauska, että vedet pursuavat silmistä ja vatsa on naurusta krampissa. Eikä huvista nauttiakseen tarvitse onneksi olla urheiluhullu. (Hämeen Sanomat, E.I.)

...Siitä, kuinka todenmukaisen kuvan 1970-luvun urheilusta näytelmä antaa, minulla ei ole aavistustakaan, mutta hauska se ainakin on.  ... Keski-Vähälä näyttää myös ankaran harjoittelun kivun ja juoksemisen salaperäisen hurmion. (Aamulehti, J.S.)

...Tragikoominen lehdistötilaisuus on näytelmän helmi. (Ylöjärven Uutiset, P.K.)

Leea Klemolan Kokkola kiinnostaa ulkomailla. Tsekissä Brnossa Studio Martan ensi-ilta oli 17.2. Virolainen kantaesitys on puolestaan 23.2. Endla-teatterissa Pärnussa.
Kokkola on käännetty myös englanniksi ja saksaksi. Näytelmä on myös julkaistu itävaltalaisessa Lichtungen -aikakausjulkaisussa numerossa 107/2006. Samalla se esitettiin lukuteatterina Grazissa viime syksynä.

Helsingin Kaupunginteatterissa nähdään "täydellinen musikaaliherkku", josta nauttivat niin pienet kuin suuret katsojat.















Tulkinta ei perustu kansainvälisen formaattiin vaan on ohjaaja Hans Berndtssonin Disney-auktorisoitu versio. Liisa Ryömän suomennos on suomalaista laatutyötä parhaimmillaan.

Ei voi mitään, olen myyty.
Esityksessä on visuaalista, jopa maagista loistoa, vauhtia ja näyttävyyttä, sopivasti annosteltua jännitystä, runsaasti huumoria, tragiikkaa ja inhimillisen perustarinan iätöntä lämpöä.
Suna Vuori (Helsingin Sanomat)

Valvomme tätä nykyä niin Hannu Mäkelän kuin myös Eduard Uspenskin näyttämöoikeuksia.

Fedja-setä on  Eduard Uspenskin  rakastettu hahmo. Tämä pikupoika eläinystävineen on nähty suomalaisilla näyttämöillä useina eri versioina.

Hannu Mäkelä on Herra Huun lisäksi kirjoittanut myös muita lastennäytelmiä, kuten Pekka Pelottoman ja Hevosen, joka hukkasi silmälasinsa.

Hannu Mäkelä sai Finlandia-palkinnon romaanista Mestari, joka on fiktiivinen elämäkerta Eino Leinosta. Tämän Nalle-hahmo on kulkenut Mäkelän tuotannossa monissa käänteissä, samaten Moppe eli L. Onerva. Nalle ja Moppe ovat myös näytelmähenkilöitä draamoissa Virran viemä, tuulen tuoma ja Onerva.

Poikkeusihminen on myös Voimamies -näytelmän päähenkilö, Talas-Eera, voimiltaan vahva ja sielultaan herkkä Kainuun mies. Näytelmä kantaesitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa 1983 Jouko Turkan ohjaamana.

Anna Krogerus aloittaa suomalaisen nykydraaman uuden näytöksen. Hannu Reunamäki (Savon Sanomat)


















Johanna Jauhiainen Syvian roolissa
Kuva: Pekka Mäkinen


Viime vuonna Kansallisteatterissa kantaesitetetylle näytelmälle povataan pitkää ikää niin Kuopion kaupunginteatterissa kuin vastedes muillakin näyttämöillä. Kuopion esityksen on ohjannut Olli-Matti Oinonen, keskeisessä nuoren Sylvian roolissa nähdään Johanna Jauhiainen.

Mistä tunnistaa hyvän näytelmän. Siitä, että se ei tyhjene yhdellä toteutuksella, ei ole kertakäyttötuote. Anna Krogeruksen Rakkaudesta minuun on hyvä näytelmä. ...
Kuopion versio todistaa, että teksti toimii mainiosti muuallakin kuin kantaesitysnäyttämöllään...

Sinikka Viirret (Kainuuun Sanomat)

Turun Kaupunginteatteriin on luvassa suurmusikaali Thorin vasara.  Maailman kantaesitys luo näyttämölle hurjien Pohjan viikinkien maailman.



















Visuaalisesti häikäisevissä näyttämökuvissa hehkuvat kypärät ja kilvet kun viikinkialukset rantautuvat nuotiotulien loisteessa. Musiikki on mukaansatempaavaa etno-henkistä rockia, tekijöinä Viron eturivin säveltäjä Aivar Joonas sekä libretistit Villu Kangur ja Mario Kivistik. Thorin vasarassa kuullaan vaikutteita niin moderneista musikaaleista kuin muinaisista soinnuista. Musikaalin ohjaa Katariina Lahti, lavastuksen suunnittelevat lavastaja Jani Uljas sekä viikinkiasiantuntija ja arkkitehti Aaro Söderlund.
Maailman ensi-ilta on 23.2.2007.

Erland Josephson kirjoitti Tarkovskin elokuvan Uhri  kuvauksista  tämän näytelmän, joka nyt nähdään Teatteri Telakalla. Tarkovski odottaa kesäyössä oikeaa valaistusta, näyttelijät ja kuvaaja odottavat ja valvovat. Taiteellinen kunnianhimo ja taloudelliset tehokkuusvaatimukset ottavat mittaa toisistaan. Taiteilija haluaa viedä katsojat elämän peruskysymysten äärelle.

Meren äärellä tapahtuva näytelmä vie metaforisesti elämän äärettömään alkuun ja rytmiin. Näennäisen yksinkertaisten tapahtumien alla käydään läpi olemassa olon tarkoitusta. Suuret kysymykset eivät kuitenkaan tunnu kiusallisesta kvasifilosofoinnilta vaan kiinnostavilta ajatuksilta.
Maarit Saarelainen (Aamulehti)

Jari Hietanen ja Markku Peltola tekevät erinomaiset Josephsonin ja Tarkovskin. Peltolan lämpö ja hellyys korostuu tylyssä kommentoinnissa liikuttavasti. Hänen ulkoisessa hahmossaan on tapahtunut pieni muutos, joka tekee lippahattu silmillä luonteenomaisissa asennoissaan liikkuvasta miehestä erinomaisen Tarkovskin. Peltola ... kunnioittaa sisällään puhuvaa Tarkovskia. Kuulijalle tulee hyvä mieli.
Pertti Julkunen (Uutispäivä Demari)

Mikko Kannisen ohjaama esitys vierailee Espoon Kaupunginteatterissa maaliskuussa 2007.

Näytelmä on aikaisemmin esitetty Turun Kaupunginteatterissa nimellä Yksi yö ruotsalaista kesää Jouko Turkan ohjaamana.