Günter Grassin romaanin pohjoismainen kantaesitys on hieno taidonnäyte.

















Kuvassa Outi Kavén (Oskar) Kuva Patrik Pesonius.


"Tekeepä hyvää nähdä esitys, jossa mikään ei ole sinnepäin vaan prikulleen kohdallaan.
Seppo Parkkisen hieno dramatisointi ja Fiikka Forsmanin  erittäin taitava ohjaus ... vyöryttää riisutulle, mutta rikkaasti käytetylle näyttämölleen kohtauksia ja karaktäärejä toisensa perään. Syke on tiheä, leikkaukset teräviä, repliikit raskaana merkityksistä - ja silti kaikki käy kuin tanssi.

Ihmeellisesti, vaikka suuria elkeitä, Outi Kavén venyy traagisesta pikkupojasta himokkaaksi rakastajaksi. Viaton Oskar ei kai ole koskaan, rakastettava, ovela ja arvaamaton kyllä."

Suna Vuori (Helsingin Sanomat)

La Cage aux Folles on kevään musikaalitapaus Svenska Teaternin toteuttamana.
Musikaali kertoo yökerhoa pyörittävän mieskaksikon kipeästä tilanteesta, kun toisen miehen poika on menossa naimisiin äärikonservatiivisen poliitikon tyttären kanssa ja vanhemmat pitäisi esitellä toisilleen.

Rohkea pääroolimiehitys ja ... taidokas tanssiryhmä tekevät Svenska Teaternin uudesta musikaalista kevätkauden Tapauksen!

Tulkinnan pohjana ovat yleisinhimilliset kysymykset... Varsinainen tähti on drag-artisti Zazaa esittävä Riko Eklundh... Hän onnistuu poikamaisella innostuksellaan luomaan vastaansanomattoman herkän ja koskettavan henkilöhahmon.
Lauri Meri (Helsingin Sanomat)

La Cage aux Folles är bakom allt yttre prål en humanismens höga visa som naturligtvis if första hand handlar om tolerans, jämnställdhet och mänsklig respekt...
Mats Liljeroos (Hufvudstadsbladet)

Mika Myllyahon Paniikin (Panique) kiertue on saanut erinomaisen vastaanoton Luxemburgissa, Belgiassa ja Koillis-Ranskassa.
Lukuteatteri-kiertueen ensi-illassa Kulturfabrikissa Luxemburgissa katsomo oli täpötäynnä, ennätys lukuesitykselle. Yleisö nauroi ja antoi lämpimät aplodit esitykselle.

Panique näkyi myös paikallisessa mediassa: Le Quotidien- lehdessä oli koko sivun artikkeli lukudraamasarjasta, myös Luxemburgin Televisio näytti otteen harjoituksesta ja haastatteli ohjaajaa ja kiertueen primus motoria Marja-Leena Junkeria. Luxemburgin Radio Socio-Culturel teki pitkän jutun lehdistötilaisuudesta ja Belgian RTBF radio teki haastattelun ensi-illassa.

Miko Kivisen "hykerryttävän hauska satiiri"kantaesityksenä Kuopion kaupunginteatterissa.


















Työyhteisökouluttaja Kari Miettinen (Karri Lämpsä). Kuva Pekka Mäkinen.

Napa-alue on saanut riemullisen vastaanoton yleisöltä ja erinomaiset arvostelut:

Miko Kivisen uudessa näytelmässä Napa-alue on rosoa ja särmää. Sen jokaisessa repliikissä kiteytyy joku terävä huomio aikamme elämänmenosta, joka ei ole helppoa kenellekään.

 …Kivisen hykerryttävän hauska satiiri kohdistuu siihen, että ihmisellä on liikaa tieto, mutta liian vähän viisautta yksinkertaisimpienkaan asioiden ymmärtämiseksi.
Hannu Reunamäki (Savon Sanomat)

Hyvin ajankohtaista ja puhuttelevaa asiaa 20-50-vuotiaille välillä kirpeänkin humoristisessa pakkauksessa.

… Tunteet-sana toistuu läpi näytelmän yhä uudelleen … tunteet ovat hyvä punainen lanka ajankohtaiseen näytelmään – ja tässä tapauksessa älyllistetyn ironian läpi käsiteltyinä.

Pirjo Nenola (Iisalmen Sanomat)

Sergi Belbelin uusin menestysnäytelmä Puheluita nähdään kiitettynä Suomen kantaesityksenä TTT:ssä.




















Kuvassa Tuire Salenius, Janne Kallioniemi, Kaisa Mattila ja Teija Auvinen. Kuva Petri Kovalainen

Puheluita kertoo ihmisten välisistä tunteista ja  kommunikaatiosta ja tekee sen äärimmäisten tilanteiden kautta.

Näytelmän kiiltävän design-kuoren alla sykkii vanhanaikaisen lempeä sydän. Se uskoo ihmisten kykyyn irtautua tuhoisista suhteista ja löytää aito kontakti läheisiinsä.

Anna-Elina Lyytikäinen on polkaissut esitykseen sellaisen vauhdin ja tunnevyöryn, että sitä seuraa henkeään pidättäen..
Hän antaa tekstin hauskuuden nousta esiin luontevasti ja lihallistaa puheenpaljouden.

Jussi Suvanto (Aamulehti)

TTT kuljettaa Kiven klassikon hienosti nykyaikaan, kirjoittaa Matti Wacklin Aamulehdessä.

Seitsemän veljeksen uusimman tulkinnan ensi-ilta oli Tampereen Työväen Teatterissa 17. tammikuuta.

Mikko Roihan sovitus ja ohjaus Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä kuuluu aikakautemme merkitysellisimpiin suomalaisiin klassikkotulkintoihin. Ensimmäinen suomenkielinen romaani muuttuu TTT:n suurella näyttämöllä moderniksi, yhteiskunnalliseksi teatteriteokseksi. Matti Wacklin (Aamulehti)

Kun August Ahlqvist teilasi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin (1870), hän syytti sitä hurjasta voimasta, hillittömästä mielestä ja rajuista mellakoista. Samoin sanoin voi luonnehtia Mikko Roihan näyttämötulkintaa, mutta nyt ne on tarkoitettu kehuiksi.
Roiha on luonut Tampereen Työväen Teatteriin nykyaikaisen, energisen ja uskoakseni myös nuorisioa puhuttelevan version kansalliseepoksestamme. Irmeli Haapanen (Turun Sanomat)

Elisa Salon toinen näytelmä Naurutalo jatkaa vahvalla fantasialinjalla. Jalostamo-ryhmän esitys vierailee Puoli-Q:ssa.

Kuvassa Elisa Salo ja Mirva Kuivalainen. Kuva Raisa Kilpeläinen

Huvipuiston vuoristorataan iskee laitevika ja kaksi toisilleen tuntematonta naista päätyvät maan alaiseen varastoon, missä säilytetään kaikkea sitä, mille ihmiset eivät osaa enää nauraa. Käytöstä poistettujen huvitusten keskellä leipiintynyt maskottihahmo Saara (Mirva Kuivalainen) kohtaa likinäköisen luolatutkijan Maikin (Elisa Salo).

Naurutalo on kahden näyttelijän teatterileikki. Rooleja otetaan ja jätetään, vaihdetaan, myydään ja ostetaan, ihmisiä pilkataan ja palvotaan, ja heidät saadaan näyttämään perin juurin naurettavilta.

Elisa Salo on vapaata fantasiaa käyttävän draaman uusi tuore ja tarkka tekijä. Hänen esikoisnäytelmänsä... Räjähdysvaara ponkaisi komeasti kotimaisten nuorisnäytelmien kärkijoukkoon.

Toisessa näytelmässään Naurutalo Elisa Salo sekoitta toden ja fantasian toisiinsa sulautuneeksi kokonaisuudeksi.
on kuin karuselli, joka sinkoilee avaruudessa ja pyörii silti oman akselinsa ympäri.
Lauri Meri (Helsingin Sanomat)

Lukkosulaa ja lumpeenkukkia on loppuunmyyty koko kevään ajan, vaikka näytelmää esittää kaksi tamperelaisteatteria. Ja vielä Turun-murteella.

















Kuvassa Esko Roine ja Eila Roine. Kuva Tapio Parkkinen

Näytelmä on toteutettu Tampereen Työväen Teatterin ja Tampereen Teatterin yhteistuotantona.

Heli Laaksosen runot ovat pullollaan lämminhenkistä huumoria ja hauskoja oivalluksia tutuista asioista. Niitä katsellaan hieman uudesta vinkkelistä niin, että arkipäiväiseen elämäämme tulee lisää ulottuvuuksia, joita eivät totutut rajat kahlitse. Tällainen on myös Laaksosen esikoisnäytelmä...

Näytelmän tehot perustuvat ... ennen muuta hauskaan sanailuun ja sympaattiseen tunnelmaan. Näytelmän henkilöitä Laaksonen kohtelee runoistaan tutulla syvällä ymmärtämyksellä ja sydämellisyydellä. He ovat kaikki tavalla tai toisella maailman kolhimia, eivätkä heidän tekonsa - hyvästä tarkoituksesta huolimatta - ehkä aina osu oikeaan maaliin, mutta juuri siksi he ovatkin niin inhimillisiä.
Irmeli Haapanen (Turun Sanomat)

Laaksosen esikoisnäytelmä vastaa huutoonsa. ... Se on parhaimmillaan täyttä verbaaliakrobatiaa, hauska ja virkistävä, täynnä laaksosmaisesti kehittyvää surumielistä ihmissuhdekomiikkaa...
Kirsikka Moring (Helsingin Sanomat)

Näytelmä on saatavana painettuna kirjana Otavan kustantamana ja piakkoin ladattavissa myös tältä kotisivultamme Näytelmät ja kirjailijat -osiosta.

Alkuvuosi on täynnä kotimaisten näytelmiemme kantaesityksiä.

Heli Laaksosen esikoisnäytelmä Lukkosulaa ja lumpeenkukkia tulee Tampereelle kahden teatterin voimin Tapio Parkkisen ohjaamana, ensi-illat ovat Tampereen Työväen Teatterissa 10.1. ja Tampereen Teatterissa 16.1.

Tampereen Työväen Teatterissa saa ensi-iltansa Mikko Roihan dramatisoima ja ohjaama Seitsemän veljestä 17.1.

Kuopion Kaupunginteatterissa kantaesitetään 26.1. Miko Kivisen Napa-alue, jonka on ohjannut Tero Jartti.

Teemu Kaskisen näytelmä Rauhan ruhtinas on manifesti kaikkien ajelehtivien nuorten puolesta.



Kuvassa Samuli Punkka (Jussi), kuva Ari Nakari

Kunnianhimoinen ja kiinnostava aikalaisteksti ...
... hauskuus on jotain mukavampaa kuin peruskomedian askelmerkityt yllätykset ja naurunpaikat. Se kumpuaa arkimiljöön latteuden ja henkilöiden korkealentoisten puheiden ja pyrkimysten ristiriidasta.
Helena Anttonen (Teatteri 8/07)

Rauhan ruhtinas on manifesti kaikkien ajelehtivien nuorten puolesta: auttakaa meitä löytämään paikkamme. Mihin olette kätkeneet lapsuuden paratiisin?

Kirjailija auttaa katsojaa kestämään roolihenkilöiden murheet maustamalla tekstinsä herkullisella, joskin hirtehisellä huumorilla. Tässä taas haaste katsomoon: sopiiko nauraa, kun nuoret kertovat huvitelleensa kouluaikana keräilemällä itsemurhan tehneiden jäännnöksiä radan varrelta? Sen sijaan kauniisti ulvotulle Natalialle uskaltaa täysverinen ”kuuskytlukulainenkin” hirnahtaa.

Näytelmän liikkumavaraa osoittaa, että esimerkiksi itsemurhateemasta on todella koskettava kohtaus myöhemmin. Muutenkin teksti kolahti minuun. Se on sinänsä ihme, kun ajattelee kirjoittajan ja kokijan ikäeroa. Yksi syy näytelmän puhuttelevuuteen on varmaan hätä nuorten miesten hukkaan heitetyistä päivistä.
Sinikka Vuento (Kaakkois-Suomen Sanomat)