Kristian Smedsin ja Jan Fabren uutuudet rinta rinnan Le Soir -lehden kulttuurisivuilla.

Molemmat hyödyntävät huumoria ja kuvia häpäiseviä metaforia puhuakseen toisen pelosta.

Smedsin kansainvälisen tuotannon maailman ensi-ilta keräsi Brysseliin myös eurooppalaisten teatterifestivaalien johtajat  ja teatteriväkeä eri puolilta Eurooppaa.

Mental Finland on saatanallisen kekseliästä teatteria, joka ei pelkää mitään, ei edes raskassoutuisuutta. ... Sitä rakastaa tai se ärsyttää.
Guy Duplat (La Libre Belgique)

Mental Finland nähdää yhtä hyvin varoituksen sanana siitä, min´hin Eurooppa - ja maailma - on menossa:
On enemmän kuin aika avata silmät ellemme halua olla mukana avustamassa lopullista big bang -finaalia.
Jean-marie Wynants (Le Soir)

Näytät vieraalta rakas sai kantaesityksensä Teatteri Jurkassa kirjailijan omana ohjauksena.

"Jurkan teatterihuoneessa lentokentän lasiseinäinen klaustrofobia toimii.---Toteutus on hetkittäistä yliviritystä lukuun ottamatta herkullinen. Nokkela ja elastinen dialogi irtoilee realismista aforistiseen suuntaan. Aikalaiskomedia toimii." Soila Lehtonen, Aamulehti

"Näyttelijöille Niemen hysteeriset hermo-olennot - psykologisesta realismista kasvavat, mutta siitä aika pitkälle itsensä riuhtaisevat kameleonttihahmot - lienevät vähintäänkin virkistävää vaihtelua. --- Joanna Haartti on aivan huikea pidäkkeettömänä, ihanan holtittomana, läheisyyttä janoavana Siru-siskona. Hän ottaa yleisön jo silkalla omintakeisella, poikkeuksellisen ilmaisuvoimaisella ruumiinkielellään, josta on vaikea saada silmiään irti.

---  Hanna Raiskinmäki tekee jälleen kiinnostavalla tavalla vinon, psyykkisen epävakauden rajamailla horjuvan hahmon leskeksi jääneenä, sijaistoiminnoista turvaa hakevana vaimona. Mikko Pörhölä näyttelee maanisen Juhansa tiheällä sykkeellä. --- Saara Pakkasvirran Irja ei ehkä ole draamakirjallisuuden omaperäisin kuolleen poikansa pyhittävä ja tyttärensä sivuuttava äitihahmo, mutta tuo tarinaan merkillisellä vääjäämättömyydellä sukupolvensa äänen: "Miehiä ei jätetä, paskaa ei jauheta ja ihmisissä ei roikuta."" Suna Vuori, Helsingin sanomat

Helsingin kaupunginteatteri onnistuu uutuusmusikaalin tuotannossa.

"Taitoa ja vimmaista energiaa: Neil Hardwickin ohjaama esitys on musikaaliksi hyvinkin tummanpuhuva ja jopa totinen. Minulle sen keskeisimmäksi sanomaksi nousee välittäminen. Nimenomaan vanhempien ja yhteiskunnan välittäminen nuorista. Heidän tunteittensa ja ajatustensa kuunteleminen ja todesta ottaminen silloinkin kun aikuinen luulee tietävänsä paremmin. Esityksen upeinta antia ovat sen laulut. Yhtään puhekohtauksia vähättelemättä lauluissa ja erityisesti niiden tulkinnoissa tiivistyvät sekä näyttelijöiden hurja vimma ja herkkyys, tunteiden voimakkuus että tapahtumien raastava traagisuus." Annikki Alku, Demari

"Sävyt ovat pehmeämpiä kuin Wedekindin näytelmässä, mutta ei Broadway-versiossakaan ole sokerisen onnellista loppua.--- Esitys ennemmin kaunis, puhutteleva ja jopa runollinen. Mutta myös menoa, meininkiä, huumoria ja energiaa riittää." Eeva Kemppi, Turun sanomat

"Nuoruuden sydäntä kourivan traagisten tunteiden ja tapahtumien vyöryessä yli nousee pala kurkkuun. Ollapa nuori, haikailee yksi. Kyetäpä saattelemaan omat lapsensa syvimmän tuskan ja pohjattomimmalta tuntuvan epätoivon ylitse, ajattelee toinen. Äitinä en koskaan hylkäisi lastani noin, uskoo kolmas. Nuorista katsojista moni itkee.

Neil Hardwickin ohjaama esitys leikkaa rajuimmat efektit (kuten itsemurhan ja abortin) alkutekstin tavoin pois näkösältä, mutta tavoittaa ilman niitäkin niin ilon kuin murheen. Näyttämön takaosan vallannut ammattinsa osaava bändi potkii, ja parikymmenpäisen esiintyjäjoukon yhteishengen miltei tuntee iholla." Suna Vuori, Helsingin sanomat

Olli-Matti Oinosen ohjaama kantaesitys Kuopion kaupunginteatterissa puhuu suoraan tämän ajan ihmiselle.

"Sami Parkkisen näyelmä Self Help on ravistelevan puhutteleva ja päällekäyvän, sataprosenttisen ajankohtainen. Kun vielä Olli-Matti Oinosen ohjaus sitoo katsojan penkkiin kuin psykologiseen pakkopaitaan, ei ole lainkaan liitoiteltua sanoa: tämä pitää nähdä." Pauli Vesakas, Koillis-Savo

"Self Help on Kuopion kaupunginteatterin kotikirjailijaprojektin kolmas tuotos ja arvokas teko. Teksti puhuttelee monella tasolla ja kannustaa näin muutokseen." Iisalmen Sanomat

"Sami Parkkisen käsikirjoitus on saanut arvoisensa ohjaajan. Olli-Matti Oinonen on onnistunut siinä mikä on katojalle palkitsevaa: ei päästä helpolla, mutta antaa lopussa helpotuksen." Viikkosavo

Lars Norénin näytelmä Niin helppoa on rakkaus (1990) vihdoin suomenkielisenä kantaesityksenä TTT:ssä Pasi Lampelan ohjaamana. Otteita arvosteluista: 

"Kaikki neljä näyttelijää tekevät yhden parhaista rooleistaan"
- P.J., Uutispäivä Demari

"Esitystä katsoessani muistin, miksi rakastuin teatteriin"
 - M.S., Aamulehti

"...näyttelijäntyön voima kasvaa hienoihin mittasuhteisiin"
- O.L., Helsingin Sanomat

"TTT:n pienimmällä näyttämöllä onnistutaan taas luomaan tiheätunnelmainen teatteri-ilta." - A.J., Pirkkalainen

"...näin mahtava draivi pienessä intiimissä teatterissa on omaa luokkaansa."
 - H.H., Oriveden Sanomat

Näytelmänvientimme uudeksi vientikoordinaattoriksi on valittu Niina Bergius monien ansiokkaiden hakijoiden joukosta.

Volkstheater Rostockin tuotanto Juha Jokelan menestysnäytelmästä on saanut kiittävät arvostelut.

Tammikuun Theater der Zeit -lehdessä luonnehditaan näytelmää seuraavasti:

Mobile Horror, tämä briljantti nykyhetken korkeateknologia-näytelmä, on kuin todellisuus itse: täysin absurdi ja siksi hyvää tietä kohti uutta realismia.  (Gunnar Decker)

Laura Ruohosen näytelmä Sotaturistit on saanut vuoden 2008 parhaan kotimaisen näytelmän palkinnon.
Palkinto jaettiin Kuopiossa 18.1.2009.

Lea-palkinto on Suomen Näytelmäkirjailijaliiton jakama palkinto ansiokkaasta suomalaisesta näytelmästä. Palkinto myönnetään näytelmän (ei esityksen) perusteella kirjailijalle. Lea-palkintoa on myönnetty vuodesta 1985 lähtien. Palkinnon arvo on 5 000 euroa.

Palkintoraati perusteli valintaansa muun muassa seuraavalla tavalla:
Laura Ruohosen Sotaturistien mukana astumme sisään outoon maailmaan: ollaanko nykyajassa vai menneessä, kenties molemmissa? Onko tämä totta, leikkiä vai kumpaakin? Puhuuko kirjailija oikeasta elämästä vai piinaavasta pilapiirroksesta, molemmista? Sotaturistit on näytelmäkirjallisuudessa hyppy uudenlaiseen historian, nykyajan ja mielikuvituksen maailmaan, jonka kiihko herättää älyn ja aistit. Se haastaa katsojan tai lukijan kanssaan pohtimaan ihmisyyttä ja sen ehtoja. Tinkimättä, myötäilemättä Sotaturistit leviää eteemme ravistelevana freskona.

Vuoden 2008 Lea-palkintoraatiin kuuluivat dramaturgi Annikki Ellonen; dramaturgi, ohjaaja Aila Lavaste; näyttelijä, suomentaja Jussi Lehtonen ja dramaturgi Anna Simberg.

Palkinto myönnettiin näytelmästä Kuin ensimmäistä päivää. Se kantaesitettiin Kajaanin Kaupunginteatterissa 2007. Raati vertaa Anna Krogerusta Minna Canthiin.











Kuvassa Anna Krogerus, kuvaaja Hannu Miettinen

Raati perustelee valintaansa seuraavasti:
Näytelmä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja puolustaa naisten ja muiden heikkojen asemaa. Canthista Krogerus poikkeaa palkintoraadin mielestä siinä, että hänen teoksensa on vakavasta aiheestaan huolimatta humoristinen ja lämminhenkinen. Palkinnon jakotilaisuudessa pitämässään puheessa raadin puheenjohtaja Annukka Airaksinen korostikin kirjallisuuden roolia yhteiskunnallisten epäkohtien esille tuojana. - Kirjallisuus on aikansa ja sen näkemysten tulkki. Se on usein nostanut esille yhteiskunnallisia epäkohtia ja saanut aikaan parannuksia. Kirjallisuuden historiassa on monia esimerkkejä teoksista, jotka ovat ottaneet kantaa yhteiskunnan vähäväkisten asemaan.

Anna Krogerus kiitti omasta ja koko kotimaisen näytelmäkirjallisuuden puolesta Savonia-palkintoraatia.  Näytelmälle annettu kirjallisuuspalkinto on merkittävä taidepoliittinen teko. Näytelmä on kirjallisuuden lajina vähemmän tunnettu ja arvostettu kuin proosa tai runous. Krogeruksen mielestä näytelmä on kirjallisuuden lajeista kaikkein ihmiskeskeisin ja muotona moniääninen. -

Näytelmäkirjallisuus on olemukseltaan toisen ihmisen asemaan asettumista, se tavoittelee totuutta, joka ei koskaan ole yksisilmäinen tai mustavalkoinen. Palkinto kannustaa minua jatkamaan kirjailijantyötäni. Se on kuin ystävällinen tuuppaus oikeaan suuntaan, sinne minne itsekin eniten tahdon mennä, mutta en aina ehdi tai uskalla.

Anna Krogerus tuli viime keväänä äidiksi ja huomasi, ettei hän työelämässä voi enää edetä yhtä leveällä rintamalla kuin tähän asti:  Jostakin on luovuttava, mutta ei siis kirjoittamisesta.

Laura Ruohosen Sotaturistit kantaesitettiin Suomen Kansallisteatterissa 26.11.

Sotaturistit on hilpeä ja karmiva farssi, joka herättelee ajattelemaan ja vie mennessään. Kiehtova ja moniin suuntiin syvenevä näytelmä sekoittaa Ruohoselle tuttuun tapaan nerokkaasti faktaa ja fiktiota. (...)
Åsa Kalmér liikkuukin Ruohosen fantasiaa, mustaa huumoria sekä filosofista ja feminististä ajattelua historialliseen todellisuuteen sekoittavassa maailmassa kuin kotonaan. (...) Kalmérin ilmava ja liikkuva ote pitää katsojat kartalla vauhdikkaankin seikkailun pyörteissä ja osaa hiljentää oikeissa kohdissa antaen tilaa kauneudelle ja merkittäville kysymyksille. Viisas teksti saa raikkaan tulkinnan, joka pysyy elossa näyttämöllä.
Eeva Kemppi (Turun Sanomat)

Sotaturistit on mielestäni yllättävin, kiinnostavin, röyhkein ja samalla raadollisin Ruohosen tähänastisesta teatterituotannosta.
(Helsingin Sanomat)