Teatteri Avoimien Ovien Palava kaupunki koskettaa syvältä.


Sirpa Kähkösen kirjoittama ja Anna-Mari Kähärän säveltämä musiikkinäytelmä sai kantaesityksensä 10.2. Kähkönen kuvaa näytelmässä tavallisten ihmisten ja hieman eläintenkin kohtaloita sota-ajan Helsingissä. Koskettavat tarinat ja Kähärän kauniit laulut menevät syvälle tunteisiin.

Dalton Trumbon romaaniklassikko nousee vavahduttavasti näyttämölle Lappeenrannassa.

Vuonna 1939 ilmestynyt Sotilaspoika on pasifistisen kirjallisuuden merkkipylväs, jonka Essi Räisänen on sovittanut ja ohjannut Lappeenrannan kaupunginteatteriin. Johannes Holopainen esittää nuorta sotilasta, joka makaa raajansa menettäneenä, sokeana, mykkänä ja kuurona sairaalassa. Niin teksti kuin Holopaisen roolisuorituskin ovat saaneet katsojat vaikuttumaan:

"Sotilaspoika on järkyttävän hyvä ja vavisuttavasti ajatuksia herättävä. Se on sodanvastainen manifesti, pasifistista sarjatulta, sodan mielettömyyden takomista nyrkillä kasvoihin."

"Essi Räisäsen ohjaus lähes mahdottomasta ohjattavasta teoksesta on uroteko, jonka tuo henkiin ilmiö nimeltään Johannes Holopainen."

Maaria Drake, Etelä-Saimaa

Mihkel Raudin American Monkey on saanut Suomen kantaesityksensä Rovaniemellä.

Näytelmä on toteutettu Oulun, Kemin ja Kajaanin kaupunginteattereiden ja Rovaniemen Teatterin yhteistuotantona, ja se nähdään kevään aikana kaikissa neljässä teatterissa. Linda Wallgrenin ohjaama musta komedia kuvaa tv-laulukilpailua, joka muuttuu henkiinjäämiskamppailuksi, kun eräs kilpailijoista ei suostu hyväksymään putoamistaan jatkosta. Mihkel Raud on suosittu virolainen muusikko ja kirjailija, joka on itsekin toiminut Idols-kisan tuomarina.

"Meno on kipeää sanan kaikissa merkityksissä: sekä riipaisevaa että hiukan ellottavaa."

- Tenka Issakainen, Lapin Kansa

Entä jos Romeo ja Julia eivät olisikaan kuolleet?

Lauri Siparin ja Liisa Urpelaisen Romeo vs. Julia muuttaa Shakespearen kuuluisan lemmenparin ikääntyväksi, eronneeksi pariskunnaksi, joka eräänä päivänä kohtaa uudestaan rautatieasemalla. Kohtaamisessa käydään läpi niin menneisyys kuin nykyisyyskin, kauniit ja kirvelevät muistot.

KOM-teatterin esityksessä veteraaninäyttelijät Erkki Saarela ja Marja-Leena Kouki pääsevät näyttämään taitojaan ja karismaansa tavalla, joka on herkistänyt monet sydämet.

"Esitys on herkkua perinteisen puheteatterin ystäville. Tästä pitävät huolen uskottavasti sanailtu dialogi, elämänmakuinen huumori, nokkelat viittaukset William Shakespearen klassikkoon sekä tietenkin karismaattiset näyttelijät."

Annina Karhu, Turun Sanomat

"Kaksi melko mehevää roolia kokeneille näyttelijöille tarjoavan näytelmän luulisi kiinnostavan laajemminkin. Tekijöiden ikäistä yleisöä teattereissa riittää, ja vaikka suhteet ja olosuhteet muuttuvat, on aihe tietysti ikuinen: rakkaus."

Suna Vuori, Helsingin Sanomat

Kari Heiskasen komedia saa uuden tulemisen Tampereella.

Sormet hunajapurkissa nähtiin ensimmäisen kerran viime keväänä Ryhmäteatterissa, ja nyt siitä pääsee nauttimaan Tampereen Työväen Teatterissa Anna-Elina Lyytikäisen ohjaamana vauhdikkaana ja terävänä esityksenä. Egoistisen näyttelijän ja hänen ex-rakastettunsa kipakka välienselvittely saa kiitosta niin tekstistään kuin toteutuksestaankin.

"Sormet hunajapurkissa on sillä tavalla filosofinen teos, että se potkii eri tavoin kuoleman portteja ja sitä kautta pohtii elämän outoutta. Se on nykyaikainen elämän, rakkauden ja ihmissuhteiden absurdiuden ja turhauttavuuden manifesti."

Anna-Elina Lyytikäisen ohjaus ei kikkaile vaan antaa tekstin ja näyttelijöiden puhua. Keskittyy siis oleelliseen. Rytmi toimii ja kokonaisuus on tasapainoinen."

Anu Ala-Korpela, Aamulehti

"Kari Heiskanen on kirjoittanut hienon tekstin, ja taidokas dialogi piti minut otteessaan koko ajan. Kekseliäitä repliikkejä ja sanoja jäi esityksen aikana pyörimään ajatuksiini."

Satu Hakala, Keskustori.fi

Kansallisteatterin tulkinta Harold Pinterin Petoksesta tempaa mukaansa.

Arto af Hällströmin kääntämä ja ohjaama tulkinta sai ensi-iltansa Willensaunassa 10.12. Pinterin moderni klassikko vuodelta 1978 kulkee ajassa taaksepäin ja näyttää kuinka eräs rakkaussuhde miehen ja tämän parhaan ystävän vaimon välillä muuntui vuosien varrella.

"Petos on hyvin tyylipuhtaasti pinteriläinen esitys, joka uskottomuutta kuvatessaan ei sorru sen enempää naturalistisiin kuin trillerimäisiin painotuksiin."

"Esityksen tunnelmaan on helppo uppoutua, vaikka tarinan ulkonaisille puitteille ei löytyisi vastinetta omasta kokemusmaailmasta. Eleiden, ilmeiden, äänenpainojen ja hengityksen luomasta kommunikaatiokentästä löytää helposti oman paikkansa."

Lauri Meri, HS

"Arto af Hällströmin ohjaus on riisuttu mutta intohimoinen, ja näytelmän triangelidraama soi häiritsevän hyvässä vireessä."

Ilona Kangas, Turun Sanomat

Leea Klemolan uutuusnäytelmä revittelee kansallisella päänäyttämöllä.

26.11. ensi-iltaan tullut Maaseudun tulevaisuus on huikean karnevalistinen tulevaisuudenkuvaus ihmisten ja eläinten yhteiselosta. Sen ronski ja äärirajoille menevä ote saa yleisön haukkomaan henkeään, mutta myös ihastelemaan:

"Saippuasarjakohelluksen ja kuvainkaadon alla Klemolan sisarukset puhuvat Suomen jakautumisesta ja politiikasta samoin kuin lajit ylittävistä tunteista ja vieteistä, tasa-arvosta ja etiikasta, uskosta, kiintymyksestä ja lähisuhdeväkivallasta. Syömisen ja seksuaalisuuden yhteen kietoutumisesta. Syyllisyydestä.

Tästä perspektiivistä nurkan takana odottava todellisuus on paikoin niin absurdi ja ahdistava, että pysyäkseen järjissään sille on kai pakko nauraa.

Jos esitystapa olisi vähemmän humoristinen ja kaoottinen, saattaisimme hiljentyä saarnan äärelle, mutta suora moralisointi ei kuulu Klemoloiden repertoaariin. Mieltä ollaan ja kiivaasti, mutta ei tyrkytetä ohjeita tai omia lääkkeitä muille."

Suna Vuori, Helsingin Sanomat

"Sisarusten Leea ja Klaus Klemolan yhteisteos Maaseudun tulevaisuus on upea ja peloton spektaakkeli niin visuaaliselta muodoltaan, käsittelytavaltaan kuin teemoiltaankin. Klemolat tuovat Kansallisteatterin suurelle näyttämölle vahvan kokonaistaideteoksen, joka ravistelee samalla sekä rajusti että lempeästi Suomea ja suomalaisuutta. Teos kiinnittyy vahvasti kansalliseen näkökulmaan mutta on samalla sekä universaalisti inhimillinen että radikaalisti lajienvälinen ja yliluonnollinen"

Eeva Kemppi, Turun Sanomat

Ranskalaishitti vakuuttaa myös suomalaistulkintana.

Éric-Emmanuel Schmittin Einsteinin vuosiin Amerikassa paneutuva näytelmä on ollut suurmenestys Pariisissa, ja sen Helsingin kaupunginteatterissa 13.11 ensi-iltansa saanut tulkinta on myös kerännyt kiitosta:

"Näytelmä vaikuttaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sekä uppoavan viiltävästi aikaamme että kurottautuvan kohti myyttistä universaalisuutta."

Lauri Meri, HS

Pajtim Statovcin romaani on saanut Helsingin Sanomien vuoden 2014 esikoiskirjapalkinnon.

Kosovolaisen pakolaisperheen tarina on kerännyt runsaasti kiitosta värikkäästä kerronnastaan ja tavastaan käsitellä erilaisia identiteettejä. 24-vuotias Statovci on palkintoraadin mukaan kirjailija, joka "voi tehdä mitä haluaa, ja lukija uskoo sen."

"Lukukokemus on värisyttävä."

Helena Ruuska, HS

"Uljas ja rohkea romaani."

Maila-Katriina Tuominen, Aamulehti

Romaanin näyttämöoikeuksia valvoo Näytelmäkulma.

TTT:n Kainon laulu herkistää tunteet.

Kati Kaartisen Urban Lindhin tekstin pohjalta kirjoittama näytelmä pureutuu lapsena Ruotsiin viedyn tytön kokemuksiin. 16.10. ensi-iltaan tullut Kainon laulu on sydämeenkäypä kokemus, jossa lapsen näkökulma tulee puhuttelevana esiin.

"Tehdään onnistunut teatterileikki, vähän kuin päiväkodissa. Miia Selin Kainon tyttärenä kertoo tarinaa ja Petra Ahola nimiroolissa elää nuoren naisen kasvun tunteet pinnassa. Aholan työ kantaa aina kivuliaaseen äidin jälleennäkemiseen asti."

"Teatterin pitää pystyä myös pelkistämään, puhumaan hiljaa ja yksinkertaisesti.
Sitä edustaa Kainon laulu."

Anne Välinoro, Aamulehti