Laura Ruohosen ja Anna-Mari Kähärän uutuusmusikaali Tippukivitapaus on saapunut Kansallisteatterin suurelle näyttämölle ja räjäyttää pankin kertaheitolla. Kielellisesti, musiikillisesti ja visuaalisesti iloitteleva ja näyttävä näytelmä jatkaa suursuosiksi kohonneen Yökyöpelien tyylillä ja tempaa aikuisetkin mukaansa:

"Kulttuuriteko, ehkä se olisi oikea termi kuvailemaan Tippukivitapausta. Kulttuuriteon Kansallisteatteri nimittäin tekee, kun tuo suurelle näyttämölle uuden koko perheen musikaalin."

"Näyttämöllä on iloa, riemua, rakkautta, surua ja vähän jännitystäkin. Ei alleviivattuja opetuksia vaan oikeita tunteita ja vähän pieruhuumoria. Tässä ollaan kuitenkin teatterissa viihtymässä."

"Anna-Mari Kähärä on säveltänyt ja sovittanut Ruohosen runot lauluiksi loistavasti. Musiikissa on svengiä ja maailman rytmejä. Se tekee Tippukivitapauksesta oikean musikaalin eikä mitään leikkilaulukimaraa."

Laura Hallamaa, Helsingin Sanomat

Sakari Hokkasen sovitus Maria Jotunin Tohvelisankarin rouvasta saa kantaesityksensä Kotkan kaupunginteatterissa 11.11. Hokkasen aiemmat klassikkosovitukset Nummibodarit ja Papin perhe ovat keränneet kiitosta ja katsojia Jyväskylässä, ja luvassa on varmasti nytkin raikasta ja nykyaikaista, mutta alkuteoksen hengessä tehtyä teatteria.

Elina Kilkun näytelmä Jäädä saa julma maa esitetään lukudraamana Kansallisteatterin Lavaklubilla torstaina 26.10 klo 18. Jussi Sorjasen ohjaama esitys on osa Teksti-yhteisön järjestämää Kotimaisen näytelmän festivaalia ja sinne on vapaa pääsy. Näyttelijöinä ovat Eeva Soivio, Marko Nurmi ja Leo Honkonen, ja esityksen jälkeen dramaturgi Sanna Niemeläinen haastattelee kirjailijaa.

Jäädä saa julma maa voitti vuonna 2014 Kouvolan Dekkaripäivien rikosnäytelmäkilpailun.

Maarit Tyrkön muistelmateoksiin perustuva näytelmä Presidentti ja tyttö on saanut kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterissa. Seija Holman kirjoittama näytelmä pureutuu Samuli Reunasen ohjauksessa 1970-luvun Suomeen ja ihmiseen vallanpitäjän julkisivun takana. Hauska, koskettava ja karnevalistinen esitys on saanut innostuneen vastaanoton:

"Taas ollaan ihmeen äärellä!

Tampereen Työväen Teatterin kotimainen kantaesitysnäytelmä Presidentti ja tyttö luo harmaana ja raskaana pidetystä seitsemänkymmentäluvusta suorastaan riemastuttavan kirkkaan kuvan.

Presidentti Urho Kaleva Kekkosen viimeisiin työvuosiin sijoittuva näytelmä ei varsinaisesti naurata, mutta Samuli Reunasen ohjaaman esityksen vapautunut ote suhteessa aikakauden poliittisiin kähmintöihin ja kansainvälisiin jännitteisiin tekee siitä mukaansatempaavan raikkaan elämyksen."

Lauri Meri, Helsingin Sanomat

"Holman, Reunasen ja tietenkin näytelmän pohjatekstinä olleet kirjat kirjoittaneen Maarit Tyrkön ansioksi taas on laskettava se, että näyttämöllä ei enää kasvateta myyttiä vaan tehdään myytistä ihmistä."

Matti Mörttinen, Aamulehti

Stingin säveltämä Viimeinen laiva -musikaali on saanut Euroopan kantaesityksensä Turun kaupunginteatterissa. Mikko Koukin ohjaama, kuihtuvasta telakkakaupungista kertova musikaali on samalla kaupunginteatterin paluunäytelmä remontoituun teatteritaloon. Näytelmän koskettava tarina ja upea musiikki saivat innostuneen vastaanoton:

"Viimeinen laiva on kaikin puolin onnistunut aloitus teatterin uudelle ajalle. Stingin lapsuusmuistoistaan rakentama teos on tarinana naiivi: lakkautettavan telakan työläiset kokoavat voimansa vielä kerran ja rakentavat vielä yhden laivan, jolla he seilaavat pois. Mutta niin kuin musiikkiteatterissa yleensä, tarinaa ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Kyse on symbolisesta uskosta yhteisöllisyyden voimaan, asettumisesta pienen ihmisen elämänkokoisiin saappaisiin. Ja tietenkin rakkaudesta."

"Musikaalin emotionaalinen sisältö toimii erinomaisesti, tällainen kyyninen musikaalikriittinenkin ihminen liikuttui kyyneliin teoksen loppumetreillä. Syyllisinä kyyneliin voidaan pitää ohjaaja Mikko Koukia, joka on tehnyt kokonaisuudesta tiukasti soljuvan, mainiosti rytmitetyn paketin, ja tietenkin Stingiä, jonka koskettavat tekstit ja musiikki tuovat tunteet lähelle."

Tomi Norha, Turun Sanomat

Vuoden 2016 parhaan kotimaisen näytelmän Lea-palkinnon ehdokkaat on julkistettu. Ehdokkaiden joukossa ovat Juha Jokelan Sumu, Veikko Nuutisen Pasi Was Here ja Saara Turusen Tavallisuuden aave. Otteita raadin perusteluista:

Juha Jokela: Sumu

”Näytelmäkirjailija nostaa kissan pöydälle. Iso poliittinen aihe, jota Jokela uskaltaa rohkeasti käsitellä. Mestarin työtä. Selkeä kysymyksenasettelu: miten suhtautuvat toisiinsa bisnes ja moraali? Miten paljon voi antaa periksi luopumatta periaatteistaan?”

Veikko Nuutinen: Pasi was here

”Vakavasta asiasta kirjoitettu tuore ja mukaansatempaava teksti. Ihmisille on syrjäisemmillä seuduilla käynyt kuin taloille, jotka jäävät käsiin, vailla arvoa. Mitään pelkäämätön, rento ja rakastettava teksti, joka saa nauramaan ja joka juhlii näyttämöllä.  Huikea loppukohtaus; ihan kunkku.”

Saara Turunen: Tavallisuuden aave

”Hieno suomalaisen ydinperheen kuvaus. Turunen on suomalaisen perheen mielenmaiseman tarkka piirtäjä. Hän operoi kuvilla ja luo tiheää näyttämökieltä, joka jättää paljon tilaa kokijalle. Hyvin omintakeinen teksti.”

Lea-palkinnon saajan valitsevat tänä vuonna näyttelijä Kaija Pakarinen ja kirjailija, teatteritaiteen maisteri Siri Kolu. Voittaja julistetaan tammikuun alussa.

Antti Mikkolan sovitus ja ohjaus Maria Jotunin Huojuvasta talosta on saanut hurmioituneen vastaanoton Tampereen Teatterissa. Mikkolan sukupuoliasetelman päälaelleen kääntävä tulkinta iskee järisyttävällä voimalla ja jää tuntunaan pitkäksi aikaa:

"Luojani, mikä teatterikauden avaus. Se on klassikko, se on aivan uusi, se lyö nyrkillä täysiä päin – ja antaa sitten toivoa. 

Antti Mikkolan sovitus ja ohjaus Maria Jotunin romaanista Huojuva talo on ilman muuta yksi tämän kauden kiinnostavimpia esityksiä Suomessa.

Harvoin näkee näin luontevaa klassikon modernisontia, tulkintaa joka on niin täydellisesti toimiva itsensä että sen unohtaa olevan mikään erityinen versio mistään vanhasta. Ja silti alkuteoksen, Maria Jotunin, henki säilyy."

Anu Ala-Korpela, Aamulehti

Jari Juutisen näytelmä Minä, Faransis W. on ollut esillä elokuun ajan Edinburghin Fringe-festivaalilla sadsongkomplex:fi-ryhmän esityksenä. Juutisen itsensä ohjaama esitys on saanut laajaa huomiota paikallisissa tiedotusvälineissä, tässä muutamia linkkejä:

The Guardian

Voicemag

Scotsman

Exeunt Magazine

Leea Klemolan Vaimoni Casanova keräsi Tampereen Teatterikesässä loppuunmyydyt katsomot ja sai hurmioituneen vastaanoton. Ylistäjien joukossa oli myös Svenska Dagbladetin kriitikko Lars Ring, joka nosti näytelmän festivaalin kohokohtien joukkoon:

"Tammerfors teaterfestival lockar mycket publik. Så också när Leea Klemola iscensätter sin nya pjäs ”Vaimoni, Casanova”. Det är en gåta varför svensk teater aldrig spelar hennes drastiska, absurda verk så fyllda av förtvivlan, envishet och fysiska erfarenhet. ”Casanova, min fru” skildrar Kyllikki, en 60-årig skådespelerska, som ska spela en kvinnlig Casanova men plötsligt drabbas av fruktansvärda smärtor. Lidanden som hennes man menar uppkommit för att dölja en akut livskris.

Kyllikki flyttar därför till teatern. Där är allt fyllt av liv, känslor, sex – fast allt är ju spelat, förstås. Vilket hon till sist inser. Flykten till fiktionen är ingen bra permanent lösning. Det är bara att ta itu med livet, med åldrandet, med en sexualitet som håller på att klinga av. Fram till dess är pjäsen, som Klemola själv regisserat, en underbar, uppskruvad ironi över teatern som kaotisk arbetsplats. En solkig spegellabyrint."

Svenska Dagbladet, 11.8.

Kuopion kaupunginteatterin kiitosta kerännyt esitys Leea Klemolan Vaimoni, Casanova -näytelmästä on nähtävissä vielä Tampereen Teatterikesässä. Esitykset ovat Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä keskiviikkona 9.8. klo 14 ja 19 sekä torstaina 10.8. klo 13. Esitykset on tekstitetty englanniksi.