Saara Turusen Broken Heart Story sai ensi-iltansa 21.9.2011. "Omaperäistä, terävää ja haikeaa" julistaa Helsingin Sanomat.

Turunen kertoo tekstin syntyneen tavoitteesta tehdä omakuva. Kun identiteettiä ei voi naulata kiinni, kasvaa myös itse teos osiaan suuremmaksi. On kirjailija, joka jakautuu kahtia: toinen puoli janoaa vilpittömästi rakkautta, toinen haluaa toteuttaa itseään kirjoittamalla. Kyse ei ole vain taiteilijan dilemmasta, vaan koko nykyaikaisen ihmisen problematiikasta. Miten antautua rakkauden ehdoille, hyväksyä oma tarvitsevuutensa, kun tarpeet poissulkemalla voisi olla vielä merkittävämpi? Vai voisiko? Sekä tekstiä lukiessa että esitystä katsoessa naurattaa usein, eikä silloin naura tyhjälle, vaan tärkeille havainnoille, jotka täytyy nähdä, mutta joille täytyy voida myös nauraa. Ja ehkä myös itkeä välillä.
Sillä vaikka maailma vaikuttaa tunteettomalta, ihminen ei edes kahtiajakautuneena sitä ole.


"Esitys on myös raikkainta, ihastuttavimman kevytotteisinta, terävintä, visuaalisesti omaperäisimmin ajateltua ja haikeimmin hauskinta suomalaista teatteria, mitä olen pitkään aikaan nähnyt. " Maria Säkö, HS, 23.9.2011.

Lisätietoja esityksestä Q-teatterin sivuilla.

Tuomas Kyrö (s.1974) on nuoren sukupolven kirjailija, jonka tuotannossa on waltarimaista lajien rikkautta. Löytyy romaaneja, pakinoita, kuunnelmia, sarjakuvia, lastenkirjaa ja pian myös elokuvaa.  Teoksista on mahdollista dramatisoida esityksiä.

Kyrö on palkittu Kalevi Jäntin palkinnolla 2005 romaanista Liitto. Liitto oli myös Finlandia-palkintoehdokas samana vuonna. Liitto on äärimmäisen taitavasti monia aikatasoja ja henkilötarinoita yhdistävä teos sodan aikaisesta suomalaisesta perheestä, jonka jäsenten elämässä taistelu ei lopu. 

Koko kansan tietoisuuteen Kyrö nousi viimeistään radiokuunnelmana alkunsa saaneella Mielensäpahoittajalla. Kertomukset  muutosvastarintaisesta vanhuksesta ovat saaneet tuhannet suomalaiset nauramaan vatsa kipeänä ja teos on komeillut myydyimpien kirjojen listalla läpi vuoden.

Uusin teos, romaani Kerjäläinen ja jänis, ilmestyi 8.9.2011. Se on paitsi kunnianosoitus veijariromaanin taitaja Paasilinnalle, myös tarkkaa ja riemukasta aikalaiskuvasta Suomen poliittisesta ilmapiiristä.

Pohjoismainen kanta-esitys Tanz der Vampirès:ta hurmasi katsojat. Upea musiikki, mm. Total Eclipse of the Heart, soi varmasti mielessä pitkään.

Vampyyrien tanssi  -musikaali on täydellinen yhdistelmä rockballadeja, omalaatuista komiikkaa ja pimeyden kiehtovia voimia. Esteettisesti hulppean ja sovinnaisuuksia murtavan musikaalin pohjana on Roman Polanskin kulttielokuva "The Fearless Vampire Killers or Pardon Me But Your Teeth Are in My Neck" (1967).  Seinäjoelle ohjattu versio ei jää jälkeen näyttävyydessä musikaalin muille produktioille, joita on tehty ympäri maailman.  

"Olli-Matti Oinosen ohjaama vampyyrimusikaali on vaikuttava, pelottava, ajatuksia ja ehkä pahennustakin herättävä taideteos." Raimo Hautanen, Pohjalainen

"Seinäjoen versiossa korostuvat vampyyrimyytin aistilliset ja hedonistiset puolet."Sami Vainio, Savon Sanomat

Musikaali sai pohjoismaisen ensi-iltansa Suomen kantaesityksenä Seinäjoen kaupunginteatterissa 10.9.2011.

Lisätietoja esityksestä Seinäjoen kaupunginteatterista.

Miko Kivisen traaginen kreisikomedia naurattaa, vaikka satiirin takaa välkkyvä todellisuus on hyvin hämmentävä. Voiko ihmisestä siivota pois ahdistuksen?
Jos pystyisi täydellisesti hallitsemaan tunteitaan, olisiko ihminen onnellisempi? Onko hyvä elämä yhtä kuin oikea määrä serotoniinia ja endorfiinia ja aivosähköä? Näitä kysymyksiä käsitellään Kivisen uudessa näytelmässä, jossa biotekniikan professori Mikael on juuri lanseeraamassa markkinoille sirun, jonka avulla ihminen voi valita, mitä halua tuntea.

"... mä olen Mikael, 40 v., Aalto-yliopiston tutkijaprofessori ja yksityisen iFeel-projektin tuore toimitusjohtaja ja mulla on asiaa joka koskee just sua ja sun tunteita... Mä kysyn: Miltä tuntuisi rakastua joka päivä uudestaan sun kumppaniisi, niinkuin ensirakkaudessa? "

Mikaelin mukana tunteidensa kanssa elämistä yrittävät vaimo Riitta, kukkakauppias Tarja ja tämän dokumenttiohjaaja mies Timo, lähiönuori Jonna, jolla kaikesta huolimatta on unelmia, sekä nuoripari Heli ja Markus, jotka harjoittelevat rakkautta lyhytterapiassa.

Helsingin Sanomissa kuvattiin Lahden kaupunginteatterissa näytelmän kanta-esitystä näin:
"Lahden kaupunginteatterin lähitulevaisuuskomedia naurattaa monta kertaa ja jättää lämpimän olon[..] Se ei kuitenkaan pysähdy vain ihmissuhteisiin, vaan laajentaa eksistentiaaliset ja yhteiskunnalliset kriisit biotekniikan avulla kertomukseksi ihmisen ja eläimen eroavaisuudesta. " Maria Säkö, 12.9.2011.

Seppo Parkkisen dramatisointi Annie Proulx'n teoksesta soi komeasti Turun kaupunginteatterissa. 

Tarina kertoo siirtolaisuudesta, mutta toisin kuin päivänpoliittisessa tilanteessa, muukalaisen osassa ovat eurooppalaiset itse. Lukemattomia henkilöitä ja heidän elämäänsä uudessa, uljaassa Amerikassa sitoo yhteen vihreä harmonikka. Myös esityksessä musiikki on osa kaikkea. "Musiikki ei ylipäänsä ole tässä teoksessa mikään koriste vaan ydin, erottamaton osa teoksen henkilöitä ja maailmaa" kuvailee toimittaja Irmeli Haapanen Turun Sanomissa. 

Turussa nyt toteutettu esitys on Proulx'in teoksen kanta-esitys näyttämöllä ja komeasti se tapahtuukin:

"On upeaa, että Suomen teattereiden täyttyessä pamflettimaisista tai loputtomasti keskustelevista näennäisyhteiskunnallisista teoksista, uskalletaan Turussa tehdä jotain näin erilaista ja silti näin populaaria " kirjoittaa Maria Säkö Helsingin Sanomissa. 

Alkuperäisteos Annie Proulx'n romaani Accordion Crimes (suom. Vaarallinen harmonikka), dramatisointi Seppo Parkkinen, ohjaus ja sovitus Fiikka Forsman, näytelmämusiikin sävellys Juha Tuisku. 

Lisätietoja Turun kaupunginteatterin sivuilla.

Juha Jokelan näytelmä kerää kiitosta New York International Fringe Festivalilla.

The New Yorker nostaa Eva Buchwaldin englanniksi kääntämän ja Scandinavian American Theatre Companyn tulkitseman The Fundamentalistin yhdeksi festivaalin kohokohdista. Arvostettu kriitikko David Roberts on myös vaikuttunut näkemästään:

"However, beneath playwright Juha Jokela's carefully structured theological argument between Markus and Heidi simmers a history of emotional and psycho-sexual tension. Director Sebastian Nyman Agdur brings out the very best of script and actors in this must-see performance at the IATI Theatre.

What really happened or might have happened between Markus and Heidi will astound you and the ending of the play will linger with you for a very long time." (Lue koko arvostelu täältä.)

Europe Prize New Theatrical Realities ensi kertaa pohjoismaiselle tekijälle.

Kristian Smeds vastaanottaa kahdennentoista kerran myönnettävän palkinnon Pietarissa 12.-17.4.2011 järjestettävässä eurooppalaisessa teatteritapahtumassa. Samassa yhteydessä hänen Suomen Kansallisteatteriin ohjaamansa Mr. Vertigo vierailee pietarilaisessa "Baltian talo" -teatterissa.

Aiheesta lisää:

http://premio-europa.org/
http://smedsensemble.fi/blog/?p=85
http://www.kulttuurivienti.fi/uutiset.php?aid=15719
http://www.ts.fi/online/kulttuuri/204150.html

Laura Ruohosen  Saari kaukana täältä sai Ruotsin kantaesityksensä 19.3. Dramatenin Elverket-näyttämölle En egen ö -näytelmän on ohjannut Jenny Andreasson. Näytelmän on kääntänyt ruotsiksi Camilla Frostell.

Andreasson tekee Ruohosen näytelmästä "lämmintä ja rohkeaa lastenteatteria", Isabella Rothberg arvioi Hufvudstadsbladetissa (29.3.2011). "Ruohosen harvinaislaatuisessa näytelmässä lapset ovat pohjimmiltaan kilttejä - kaikki menee päin mäntyä silloin, kun he jäljittelevät aikuisten käyttäytymistä." Näytelmässä ollaan kuitenkin varauksettomasti lasten puolella, ja huumorista löytyy turvaa jos meno käy liian totiseksi tai pelottavaksi, Rothberg toteaa. Teksti on kekseliästä, runollista ja tulvillaan hiilenmustaa komiikkaa, hän kehuu.

"Saari kaukana täältä on suorapuheinen muttei vaarallinen. Näytelmä antaa lapsille mahdollisuuden työstää kollektiivisesti heitä ympäröiviä, joskus järjettömiä sosiaalisia rakenteita - aikuisten käyttäytyminen selitetään, mutta sitä ei puolustella. Oma saari täytyy löytää, pikkusisko toteaa, ja sanoma toistetaan svengaavassa loppulaulussa. Jos jotakin, niin näytelmä synnyttää toivoa, sillä vaikka aikuisten keskinäinen rakkaus on kenties häilyvää, Lidan ja Sofian välinen side on hyvin aito ja kestävä - jotakin johon voi uskoa."
Isabella Rothberg, Hufvudstadsbladet 29.3.2011

Ohjaaja Jenny Andreasson näki Laura Ruohosen Kuningatar K:n  Dramatenissa vuonna 2005. Myöhemmin Andreasson tutustui Laura Ruohoseen Suomessa ollessaan Riksteaternin järjestämällä kiertueella ja tiedusteli tältä mahdollista nuortennäytelmää ohjattavakseen ja sai tutustuttavakseen tämän näytelmän, jota ei Suomessa vieläkään ole esitetty ammattiteatterissa.

Saari kaukana täältä syntyi alun perin vuonna 2003 Lontoon Royal National Theatren tilauksesta Shell Connections –festivaalille, minkä jälkeen 17 nuorten teatteriryhmää esitti sitä Eglannissa vuosina 2003-2007. Nyt Ruotsissa esitettävä teksti on Laura Ruohosen sittemmin päivittämä.

Odotamme innolla näytelmän suomalaista kantaesitystä!

"Liikunnallinen, tilannetajuinen, rento ja sanomaltaan läheinen", kehuu Teppo Kulmala Fedja-setä, kissa ja koira -ensi-iltaa.

Juha Vuorisen ja Janne Salmisen dramatisointi kirjasuosikista ilahdutti Kuopion kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 26.3.:

Venäläisen Eduard Uspenskin 1970-luvun Fedja-setä, kissa ja koira -klassikossa on niin terhakka, terävä ja samalla pehmoisen hellyttävä imu, ettei sen asema teattereiden kestosuosikkina horju.
...
Kuopion Fedjassa ystävysten matka maaseudun rauhaan ja siellä aarteenetsintä näytetään komeana koko takanäyttämön videofantasiana. Liiallista koreutta ei silti ole, eikä tarina eksy.
...
Juonikas esitys kulkee sulavin taitekohdin, elokuvaa liki tulevin ja musiikin vivahteikkaasti kanavoimin leikkauksin. Mikko Paananen sisäistää lapsen esittämisen ilman liiallista teennäisyyttä. Hän tekee Fedjasta henkilön, jonka mielikuvitus tuntuu sekä synnyttävän että maalailevan tapahtumia ja henkilöitä.

Teppo Kulmala, Savon Sanomat 27.3.2011

Remonttijengi on "jännä sekoitus farssia, yhteiskuntakritiikkiä ja kauhukomediaa", Laura Kurko-Kauranen kirjoittaa.

Line Knutzonin myös Rakentajat -nimellä kulkevan näytelmän suomalainen kantaesitys naurattaa ja mietityttää:

Vaasan kaupunginteatterin Remonttijengissä on hyvät ainekset. Se on tuore pohjoismainen näytelmäteksti, eikä mikään puhkikulunut perinteinen farssi. Näytelmä peilaa nykymaailmaa ja aihepiiriltään liippaa läheltä katsojaa - ainakin remontointi- ja sisustusasioissa.

[...]

Komedian tason lisäksi näytelmästä voi hakea myös yhteiskunnallista sanomaa esimerkiksi pimeästä työvoimasta. Teksti näyttää myös sen, kuinka materialismi hallitsee meitä ja parisuhteessa toisen ihmisen aito kohtaaminen unohtuu.

[...]

Yksi näytelmän tärkeimpiä repliikkejä tulee heti alussa: pitää olla tuntuma unelmiin, mutta niin, ettei hukkaa elämäänsä.

Laura Kurko-Kauranen, Pohjalainen 7.2.2011