Tillsammans on esitys, jota katsoessa ihminen uskoo siihen, että yhdessä kaikesta selvitään. Talouskriisistä, marraskuusta, avioerosta..

"Juuri tässä hajaannuksen ajassa kannatti tehdä – ja nähdä – Tillsammans (Kimpassa), näyttämösovitus Lukas Moodyssonin mainiosta leffasta..[..]

Tillsammans sijoittuu 1970-luvun hippikommuuniin. Se käsittelee koomisesti viritettyjen hahmojen ja suorastaan hellän kuvailun kautta poliittisten teemojen heijastumista yksilötason ikuisuuskysymyksiin. Kyse on vallasta, rakkaudesta, ystävyydestä, yksinäisyydestä ja ennen kaikkea erilaisuuden hyväksymisestä" Suna Vuori, Helsingin Sanomat, 7.11.2011

Teatteri Viruksen ja Siriuksen yhteistuotantona syntynyt Tillsammans on komedia vasemmistolaisiin ja vaihtoehtoelämään liitetyistä ilmiöistä. Elisabeth ei jaksa enää juovuspäissään väkivaltaiseksi käyvää miestään Rolfia, ja niin Elisabeth muuttaa kahden lapsensa kanssa veljensä Göränin luokse kommuuniin. Lapset Eva ja Stefan kaipaavat isäänsä, vaikka ympärillä parannetaan maailmaa minkä keretään. Nakit ja televisiokin helpottaisivat oloa, mutta niitä ei ole ihan helposti saatavissa. Rolf koettaa päästä jaloilleen ja voittaa perheensä takaisin, mutta onnistuuko se, kun Elisabeth on alkanut kyseenalaistaa koko aiemman elämänsä?

Esitys sopii iloa kaipaavien aikuisten lisäksi nuorille 12-vuotiaasta ylöspäin.

Lisätietoja esityksestä Viruksen sivuilla.

Striking 12 -musikaali, joka on itse asiassa livekeikka. Ja stand-up -esitys. Sekä takuuvarma joulutunnelman tuoja!

"Kärttyisän miehen yksinäisestä uudesta vuodesta kertova esitys yhdistelee stand up -komiikkaa, revyytä ja livekeikkaa, eikä sellaista ole Suomessa ennen nähty. "Mari Koppinen, Helsingin Sanomat, 5.11.2011.

"Studio Pasilan Striking 12 on taitavaa pikkujoulutunnelmointia, jossa riittää huumoria, hunajaisia ja liikuttavia sävelmiä sekä romanttisen komedian imua. ..Striking 12 -esityksen tapa yhdistää live-keikkaa ja musikaalia toimii aikuisyleisölle paljon paremmin kuin monet viimeisen päälle lavastetut musikaalit, jotka eivät tarjoa musiikin luomille mielikuville yhtä paljon vapaata tilaa." Maria Säkö, Helsingin Sanomat, 9.11.2011.

GrooveLily-yhtyeen kehittämä sekoitus konserttia ja teatteriesitystä onnistuu siinä, minkä luulisi olevan mahdotonta: kehittämään H.C Andersenin surullisen Pienen tulitikkutytön pohjalta elämänmyönteisen, rytmikkään ja riemukkaan show'n, joka karkottaa kaamosmasennuksen kauas pois. Esityksen musiikki on kaunis ja vauhdikas yhdistelmä poppia, folkia ja musikaalia.

Musikaalin tarinassa nuori mies viettää uudenvuodenaattoa yksinään. Hänellä ei ole aikomustakaan lähteä juhlimaan, sillä hän on saanut tarpeekseen teennäisestä hilpeydestä  ja pakkohauskanpidosta. Yllättävä tapaaminen kirkasvalolamppuja myyvän tytön kanssa saa hänet tarttumaan satukirjaan ja paneutumaan ensimmäistä kertaa elämässään pienen tulitikkutytön tarinaan. Ja mies kun luuli, että hän on yksinäinen ja alakuloinen! Tulitikkutytön lohduton tarina liikauttaa miestä, niin kuin hyvät kertomukset aina tekevät. Miehestä alkaa tuntua, että uusi vuosi alkaakin paljon myönteisemmissä merkeissä kuin hän oli odottanutkaan..

Ensi-ilta tänään Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa.
Rooleissa Samuel Harjanne, Petrus Kähkönen ja Veera Railio.
Esityksen kesto 1h 30 min.

Lisätietoja teatterin sivuilta.

Kirja kertoo oman elämänsä sivuhenkilöstä, nuoresta Tuomaksesta. Lampela on käsitellyt samoja teemoja uusimmassa näytelmässään Meidän poika.

Lampela on julkaissut viisitoista näytelmää ja pari novellikokoelmaa, mutta romaani on kirjailija-ohjaajan uralla ensimmäinen. Kirja syntyi samaan aikaan kuin samoja aiheita käsitellyt näytelmä. Molemmissa on päähenkilönä ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva poika, joka elää kaksin äitinsä kanssa. Äiti on yksinäisestä pojastaan huolissaan, mutta huoli ei luo siltaa vanhemman ja lapsen välille. Kyky kohdata puuttuu.

Kirjalla ja näytelmällä on kuitenkin myös eronsa. Näytelmän Villen osattomuus purkautuu raivoksi, joka räjähtää Myyrmannin kauppakeskuksessa tunnetuin seurauksin. Romaanin Tuomaan viha kohdistuu itseen. Tuomas ei saa valkolakkia, koska lukio keskeytyy mielenterveyden heikkenemisen vuoksi. Seuraa ratkaiseva kesäloma. Kasvaako Tuomas aikuisuuteen vai haluaako hän vain kadota takavasemmalle?

MEIDÄN POIKA -näytelmästä:
"Pommit ja mellakat syntyvät turhaumista ja peloista. Nykyään vain on vehkeet ja tieto niistä klikkauksen päässä. Monesti näiden räjähdysten taustalla oleva sukupolviristiriita on sitä, että sukupolvet elävät eri todellisuudessa. Merja Larivaaran Sari Varisto on nykyaikainen, nuorena leskeytynyt, elämästä vielä osansa haluava nainen. Hän ei osaa vastata poikansa odotuksiin kuin korottamalla ääntään ja hoitamalla tämän terapiaan", Hilkka Eklund, Teatteri -lehti

KIUSAAJAT -romaanista:
"Lampela ei tyydy kliseiseen kiusaamispuheeseen, jossa on helppo syyllistää, koska on vain kiusaajia ja kiusattuja. Ilmiö on monimutkainen ja ikiaikainen..Lampela puhuu suoraan yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta eli lasten ja vanhempien suhteesta mutta malttaa esittää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Siksi pieni kirja jää mieleen pyörimään"Helena Ruuska, Helsingin Sanomat

"Lukijan on kuitenkin mahdotonta pysytellä ulkopuolisena, sellaisella intensiteetillä Lampela rakentaa romaaninsa tilanteita ja päähenkilönsä mielenmaisemia” Raija Hakala, Pohjolan Sanomat

Kari Hotakaisen Ihmisen osa -romaani palkittiin vuoden käännösromaanina Prix Courrier International-palkinnolla.

Palkintoraadin mukaan La part de l'homme nimellä Ranskassa tunnettu teos kuvaa vivahteikkaasti Suomea, joka on muuttunut toiseen suuntaan kuin sen asukkaat toivoisivat. Käännöksen ilmestyessä keväällä Le Monde kuvasi kirjaa kronikaksi perheen tarinoista itsestään: mitkä ovat perheen omat totuudet ja valheet, miten perheenjäsenet pukevat elämänsä sanoiksi. Le Mondessa todettiin teoksen olevan inhimillinen, arvoituksellinen, nautittava ja todella kaunis.

Romaanin on ranskaksi kääntänyt Anne Colin du Terrail.
Helsingin Sanomille Hotakainen kehuu kääntäjää vuolaasti: "..nappikauppiaan puheen rytmi ei välittyisi, ellei kääntäjä ole erityisen hyvä, ja tässä tapauksessa hän on loistava."

Kirjan ranskalainen kustantaja on JC Lattès.
Hotakaiselta on käännetty ranskaksi myös Finlandia-palkittu Juoksuhaudantie (Rue de la Tranchée).

Palkintouutinen verkossa (ranskaksi).

Palkintouutinen Helsingin Sanomissa.

Raili Leppäkosken romaanista sovittamaa Ihmisen osa -näytelmää on esitetty Helsingin Kaupunginteatterissa loppuunmyydyille katsomoille viime helmikuusta lähtien.

Le Monden arvio kirjasta julkaistiin 18.3.2011.

Irene Aho on ohjannut Simon Vinnicomben näytelmän Ota syliin (alkup. Cradle me) suomalaisen kantaesityksen Tampereelle.  "Vaikuttava taideteos" kehuu Aamulehti.

Näytelmä kertoo perheestä, jonka poika on kuollut auto-onnettomuudessa. Äiti Marion (Tiina Weckström) tukeutuu edesmenneen pojan parhaaseen ystävään, nuoreen Daniin (Lauri Tilkanen).  Aamulehti kiittää esitystä, joka ei ole surullisesta aiheestaan huolimatta ahdistava, vaan lohdullinen.

"Irene Ahon ohjaus on kirkas ja intiimi. Jokainen ele ja liike ovat kohdalllaan, mutta silti esitys hengittää.Markus Tsokkisen vaaleansävyinen lavastus korostaa tarinan selkeyttä. Kokonaisuudesta syntyy vaikuttava taideteos". Matti Waclin, AL, 10.10.2011.  

Esitystiedot Tampereen Työväenteatterin sivuilta.

Hannu Mäkelän romaani Kivi sai kanta-esityksensä Aleksis Kiven päivänä.

Näytelmä kertoo yhdestä päivästä kansalliskirjailijan elämässä - hänen viimeisestä vuorokaudestaan. Kiven päivässä kuten elämässä on raskaiden kokemusten painoa, mutta yhtä lailla uljasta ja iloisenhullua rohkeutta.

"Teatteri Jurkan Kivi on niin hyvää monologiteatteria, että jos joku kehtaa väittää, että aina on varaa parantaa, hän valehtelee.[..] Esityksessä on shakespearemaista täyteläisyyttä, siihen mahtuu koko elämänkaari, suomalaisen miehen tragiikka ja komiikka. "Maria Säkö, HS, 13.10.2011.

Esityksen on Jurkkaan ohjannut Samuli Reunanen ja nimiroolissa on Johannes Korpijaakko.
Esitystiedot Teatteri Jurkan sivuilta.

Toscanassa Italiassa käynnissä oleva festivaali esittelee suomalaisen modernin draaman huipputekijöitä. Viikonloppuna estradin valtasi  Mobile Horror.

Jokelan näytelmä on vuodelta 2003 - mutta mitä uutisia media käsittelee tälläkin hetkellä lähes päivittäin? Selviääkö Nokia? Millä sovelluksilla kännykkämarkkinat vallataan? Mobile Horror on loistovalinta festivaaleille, joka esittelee suomalaista todellisuutta teatterin läpi katsottuna.

Intercity-junista nimensä napannut festivaali esittelee aina tietyn kaupunkiteeman kautta teatteria. Tänä vuonna teemakaupunkina on Helsinki. Esityksiä on mukana tekemässä niin kotimaiset kuin ulkomaalaisetkin ohjaajat. Esitysten lisäksi festivaaleilla tarjolla lukudraamaa, tekijätapaamisia, elokuvaa ja seminaareja. 


Suomalaisten tekijöiden esitykset festivaaliohjelmistossa:

JUHA JOKELA: Mobile Horror, ohjaus Juha Jokela, 7.-9.10.

MIKA MYLLYAHO: Paniikki, ohjaus Irene Aho, 21.-23.10.

KRISTIAN SMEDS: Sad Songs from The Heart of Europe, ohjaus Silvia Guidi, 7.-9., 15. ja 21.-23. lokakuuta

JUHANI AHO: Juha / Tanssiteatteri Minimi, Juhani Ahon romaanista sovittanut ja ohjannut Mikko Roiha (esitysvierailu), 15.-16.10.

JUSSI MOILA: Veitset leikkaa ilman, esittäjä Teatro Sotterraneo, 24.10.

SAARA TURUNEN: Puputyttö, ohjaus Michele Panella, 24.10. 

Lue lisää festivaalin kotisivuilta (italiaksi ja englanniksi)

Suomenkielistä infoa TINFOsta.

Kristian Smedsin dramatisointi Rintalan Jumala on kauneus -romaanista samoin kuin Mikko Niskasen ohjaus romaanista Pojat ovat huikeita esimerkkejä siitä, kuinka upeasti Rintalan teokset kääntyvät myös esityksiksi. Rintala kirjoitti romaanien ohella kuitenkin myös itse näytelmiä. Nyt sekä näytelmien että romaanien esitysoikeudet ovat saatavilla Näytelmäkulmasta.

Yhteistä taivalta näyttelijäopiskelijoiden kanssa tätä esitystä varten oli ensi-iltaan mennessä kuljettu jo yli neljä vuotta.

12Karamazovia on Smedsin ohjaustyö, jota hän on tehnyt yhdessä Viljandin näyttelijäopiskelijoiden kanssa. Kyseessä ei ole esitys Dostojevskin romaanin juonella tai sitä mukaillen, vaan sanoinkuvaamaton matka Dostojevskin jalanjäljissä kohti moraalia, etiikkaa ja kenties henkisyyttäkin. Tie ei kulje helpoimpien maastojen kautta.

"Karamazovin veljekset -romaanin rakenne on räjäytetty, juonesta ei ole tietoa eikä paljon väliäkään. Eri ihmiset näyttelevät samoja henkilöitä välillä yhtä aikaa, välillä erikseen, paikoin pelkkinä ihmisten jälkikaikuina tai päinvastoin, tiivistettyinä ytiminä, ristiriitojen räjähdyspanoksina  [..]

Kuitenkin esitys on ihmeellisellä tavalla kevyt, mitastaan, äänekkyydestään sekä hirveyksistään huolimatta helppo katsoa ja kuunnella. Tämä on ennen muuta Karamazovien nuorten tekijöiden, kaikkensa esitykselle antavien näyttelijöiden kirkkaan horisontin ja sankarimatkailijan asenteen ansiota. "Suna Vuori, Helsingin Sanomat, 3.10.2011.

Esitys Tallinnassa 01.10.-17.10.
Esitys saapuu Suomeen, Turun Aurinkobalettiin, ajaksi 25.10-12.11.
Lisätietoja esityksen VonKrahl- teatterin sivuilla.

Jari Juutisen ohjaus Lars von Trierin elokuvasta on vaikuttava kokemus.
"Teatteri on yhteisön taidetta ja Dogvillessa tätä yhteisöllisyyttä toteutetaan maksimaalisella tavalla" kirjoittaa Matti Saarela.

Elokuva itsessään tapahtuu aivan kuin teatterin lavalla. Viitteelliset kulissit ja minimalistinen estetiikka jättävät kaiken tilan mielikuvitukselle eivätkä von Trierin tarinan luomat mielikuvat ole helpointa katsottavaa. Nyt  saman voimakkaan kokemuksen voi saada myös teatterissa. Dogville herättää tunteita, mutta se vaikuttaa mielessä. Teoksen esittämät ajatukset ihmisyhteisöstä eivät unohdu.

"Esityksen intensiteetti kasvaa hetki hetkeltä ja kohtaus kohtaukselta aivan huikealla tavalla... Dogville vaatii paljon katsojalta. Se on paitsi emotionaalisesti ennen kaikkia älyllisesti hyvin haastava esitys.Tarttumakohtia ja erilaisia oivaltamisen tasoja riittää, mikä on hyvän taiteen pettämätön tunnusmerkki" Matti Saarela, KS, 14.9.2011.

"Dogvillessa kauhu sekoittuu kauneuteen ja kauna rakkauteen. Tämän kuvaaminen uskottavasti on saavutus."Lauri Meri, HS, 13.10.2011.


Esitystiedot Lappeenrannan kaupunginteatterin sivuilta.

Lue koko Kymen Sanomien arvio täältä.