Helsingin Kaupunginteatterissa juuri ensi-iltansa saanut Kuilu kirjailijan itsensä ohjaamana tuo perheen sisälle suuret globaalit ongelmat, ihmiskaupan ja hyväksikäytön.

Kuilu on Lampelalle tuttuun tapaan muodoltaan tiukkaa ja perinteistä draamaa, jossa ruoditaan nykyihmisten tyhjyyden kokemusta ja yritystä pärjätä raaistuvassa maailmassa. Näytelmä lepää kompaktin muodon, sujuvan dialogin ja vahvojen (nais)roolien varassa. Kiinnostavimmaksi nousee äidin ja tyttären konflikti. Äiti on uhrannut moraalinsa tyttärensä puolesta, mutta se ei Miialle riitä, vaan tukahduttaa tyttären.
Eeva Kemppi (TS)

Näytelmä ei viihdytä eikä saarnaa, ei keksi mukavia koukkuja pehmentääkseen sanomaansa. Siinä moraliteetti ja tragedia lyövät kättä; pienessä valinnassa näkyy koko maailman rakentuminen. Kun Kuilun mieleltään järkkynyt Jani-poika (Sami Hokkanen) sanoo, että Suomen älymystö on kaksi bloggaajaa K-junassa tai hämäräperäinen Antti (Oskari Katajisto) pohtii, että länsimaiset ihmiset ovat oman elämänsä turisteja, tietää olevansa tekstin suhteen hyvissä käsissä. Lampela tietää, mitä kirjoittaa.
Maria Säkö Uusi Suomi

Sydänmaa (2005) oli Ari-Pekka Lahden varsinainen läpimurto näytelmäkirjailijana. Parhaillaan Suomen Kansallisteatterissa esitetään näytelmää Kaukana paha maailma ja Kokkolaan on tulossa Metsästäjä. 
Se pohjautuu Ari-Pekka Lahden yhdessä isänsä Seppo Lahden kanssa kirjoittamaan romaaniin.

Sydänmaan kantaesityksestä Helsingin Kaupunginteatterissa 2005 kirjoitti Kirsikka Moring arvostelussaan:

Koskettava teos ketjuttaa karheita elämäkertoja, tarinoita korpimaiden elämästä eri sukupolvien katsannossa. Se on kuin paisuva balladi siivettömien "ihtiriekkojen" räpiköinnistä sänkipelloilla ja lepikoissa, tai herätyskokous, jossa perkeleitä ajetaan ihmisistä loveen langettavan loitsun voimalla. Lahti on kirjoittajana suuri sanaan eläytyjä. Hänen tekstinsä intensiteetti ja voima kulkevat saarnamiehen lieskoja nostattavalla (geneettisellä?) ääriasteikolla. Nyt ei ilmaisua sensuroida, pala, kärvistele ja kirkastu. Mutta hän kirjoittaa myös syvältä arkkityyppistä suomea, alkuvoimaista kieltä, jonka kauneus ja synkkyys satuttaa.

Nyt Ari-Pekka Lahti on muokannut teostaan dramaturgisesti entistä tiiviimpään muotoon, Vaasan Kaupunginteatterin ja etenkin ohjattuaan näytelmänsä Kokkolan Kaupunginteatteriin keväällä 2009.

Parhaillaan Suomen Kansallisteatterissa esitetään hänen näytelmäänsä Kaukana paha maailma. Se on näytelmä seitsemästä nykyajan suomalaismiehestä. Miesten nimet ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. He ovat koulutettuja, urbaaneja, itsetietoisia ja heillä on mahdollisuus nauttia täysin rinnoin korkeasta elintasosta, mutta elämänhallinta heiltä tuntuu olevan pahasti hukassa.

Ari-Pekka Lahti on erinomainen oman sukupolvensa tulkki. Hänellä on myös kyky hämmentää historiaa ja löytää sieltä sattumia hyödynnettäväksi.
Kaarina Naski (Länsi-Uusimaa)

Ari-Pekka Lahden suorapuheinen teksti on ennen kaikkea hauska ja särmikäs, holtittomien päähänpistojen hyväntuulista teatteria. - - Tuomo Aitan äärimmäisyyksiä harrastava ohjaus pitää veljekset liikkeessä ja näytelmän intensiteetin korkealla, vaikka kohtauksesta toiseen poukkoileva teksti ei todellakaan noudata mitään klassisia draamankaariajatuksia.
Ilkka Kuosmanen (Etelä-Suomen Sanomat)

Kannattaa myös muistaa parin vuoden takainen Loppukilpailu: Ari-Pekka Lahden KOM-teatterille kirjoittama Loppukilpailu on ääriasentoon kääntyvän mustan huumorin läpäisemä kertomus nyky-Suomesta.
Kirsikka Moring, HS) 

TEAKissa oppilastyönä toteutettu Kiisonin puro (2003) odottaa myös varsinaista kantaesitystään. 

Helsingin Kaupunginteatterin Maija Poppanen on koko perheen musikaali, joka "toimii myös lämminhenkisenä puheenvuorona sadun, ihmeen, ikuisuuden ja rakkauden puolesta."















Kuva Tapio Vähätalo

Hans Berndtsson on ohjannut suurelle näyttämölle perinteisen, mutta mitä ihastuttavimman, lämminhenkisimmän ja mukaansatempaavimman koko perheen musikaalin. Richard M . ja Robert B. Shermanin alkuperäinen musiikki sekä George Stilesin ja Anthony Drewen uudet laulut ja musiikki kuljettavat kuulijaa tunnelmasta toiseen. Välillä musiikki saa naurun kuplimaan vatsassa, välillä se nostaa liikutuksen kyyneleet silmiin. Tuttuja, tarttuvia melodioita on ilo kuunnella kovatasoisen orkesterin soittamana.
Annina Karhu (TS)

Den som går ut från Mary Poppins utan ett leende på läpparna har ett hjärta av sten.
Mats Liljeroos (Hbl)

Joensuun kaupunginteatterissa esitetään parhaillaan "musiikillista seikkailunäytelmää" Saapasjalkakissa ja ihmeellinen papupuu.

Ville Sandqvistin kirjoittama ja ohjaama näytelmä yhdistää kaksi klassista satua. Näyttämön täyttää perinteisen sadun kaikki ihmeet myllärin pojasta ja leskiäidistä taikurijättiläiseen ja kuninkaanlinnan loistoon. Musiikin ja äänimaailman teokseeen on luonut Iiro Ollila.

Jaakon oppaana ja illan eläimenä, seremoniamestarina, toimii neuvokas, jopa viekas ja hävytön, siis ei aina niin kunniallinen, mutta tinkimättömän rock/rap & Cat the Cat, ”se, jolla on ne bootsit”.

Pelastuuko Jaakon Äiti Taikurin uunista? Kuka ihme on Carabassin Markiisi? Voiko Jättiläinen taikoa itsensä Hiireksi? Onko Prinsessa enemmän kuin Kaunis? Ja kenelle Kissa myy lopussa Saappaansa? Tämä kaikki selviää tässä koko perheen näytelmässä.

Mukaansatempaavat laulut yhdistettynä toimivaan käsikirjoitukseen takaavat sen, että näytelmä pitää otteessaan.
Hanna-Leena Kunttu (Karjalan Maa)

Joensuun kaupunginteatterin uutuus saa katsojat mukaansa.
Lapset nauroivat ja huudahtelivat... Näytelmä on selvästi suunntaatu perheen nuorimmille, mutta se ei jätä kylmäksi teini-ikäistä tai aikusitakaan. Siitä pitävät huolen toimiva käsikirjoitus, hauska mukaansatempava musiikki ja värikkäät äänitehosteet. ... koko tuoantoarsenaali on tehnyt täyden kympin suoritukset.
Sari Sudensalmi (Karjalainen)

Toivotamme oikein virkistävää kesää kaikille yhteistyökumppaneillemme.  Kirjasto avautuu kesätauon jälkeen 13.8.

Mika Myllyahon näytelmä on viime vuosina menestynyt kansainvälisillä näyttämöillä. Nyt on Espanjan vuoro.

Paniikki sai ensi-iltansa 8.5. Sestaossa Pohjois-Espanjassa Compañia Ilmattaren tuotantona. Näytelmä on saanut loistavan vastaanoton ja Compañia Ilmatar odottaa uusia esiintymismahdollisuuksia ympäri Espanjaa.

Seuraavat esitykset ovat Madridissa, Julio Cortaza nimisessä kulttuurikeskuksessa 10. ja 24. kesäkuuta.

Leea ja Klaus Klemolan näytelmän ensi-ilta on Kööpenhaminan suuren ilmastokokouksen aikana.

Näytelmän ohjaa iranilais-ruotsalainen palkittu ohjaaja Farnaz Arbabi, joka tunnetaan omintakeisista, polttavan ajankohtaisista ohjauksistaan. Näytelmä esitetään Nørrebron teatterissa, pohjoismaisen kantaesityksen Ude i kulden ensi-ilta on 5. joulukuuta.

Suomalaisen teatterin festivaali TERVE ROSTOCK! aukaisi toivottavasti näytelmillemme portit Saksaan. 


Volkstheater Rostockin suomalaisen näytelmän näytäntövuosi 2008/2009 huipentui viime viikolla  Terve Rostock! -festivaaliin. Kauden aikana ensi-iltansa ovat saaneet mm. Aki Kaurismäen I hired a Contact Killer 16.5.2008, Juha Jokelan Mobile Horror 17.10.2008, Katja Krohnin Der große böse Wolf 28.2.2009, Laura Ruohosen Insel Yksinen 27.3.2009 sekä Otso Kauton ja Markku Hoikkalan Rettet mama! 9.4.2009.

Lisäksi festivaalin aikana esitettiin lukudraamana mm. Anna Krogeruksen Aus Liebe zu mir.
Rostockin ystävyyskaupungin Turun Kaupunginteatteri vieraili Mika Myllyahon Paniikki-näytelmällä, jonka on ohjannut Irene Aho.

Viikon aikana järjestettiin myös kaksipäiväinen seminaari "Theater ist eine Volkssauna", jossa suomalais-saksalaisista teatterisuhteista keskustelivat mm. Ralf Långbacka, Marina Meinander, Stefan Moster, Jukka-Pekka Pajunen, Riitta Pohjola, Anu Saari ja Vesa-Tapio Valo sekä saksalaiset dramaturgit Stephan Behrmann ja Jule Koch sekä kustantaja Ulrike Hofmann-Paul ja ohjaaja Wojtek Klemm ja Milena Paulovics.

Dramaturgiopiskelija Saara Turusen taiteellinen opinnäyte nyt Studio Pasilassa.





















Rosanna Kemppi (edessä) esittää kasvukipuja kärsivää tyttöä Teatterikorkeakoulun Puputytössä, joka vierailee Helsingin kaupunginteatterissa, Kuva Kati Lamppu.

Hyytävässä näytelmässä on voimaa ja se löytää varmasti tiensä myös taidekorkeakoulujen ulkopuolelle.

Saara Turusen näytelmässä on selkeä ja toimiva perusrakenne. Puputyttö etenee kuin leikki. Näyttelijät vaihtavat roolejaan lennossa. Aika ja paikka vaihtuvat sormea näpäyttämällä.
... Lasten maailma on rankka ja tie aikuisuuteen vielä rankempi. Minäkuvan kehitys on näytelmässä suorastaan raaka prosessi. Eikä Turusen ohjaus missään määrin kaihda raadollisuutta. ... Hurjinta Puputytössä on kuitenkin ehdottomuus, jolla esitys kuvaa nuorten kasvuympäristöä ja sen vääristynyttä kuvastoa. Ihmissuhteet ovat loputonta pudotuspeliä ja rakastetuksi tullakseen naisen on oltava tv-kokki, lentoemäntä ja ainakin pelata tennistä.

Turunen on onnistunut loistavasti keskittämään näytelmänsä teeman ja löytämään siitä toiminnallisuutta. Runsaan tunnin mittaisessa esityksessä ei ole turhia sivupolkuja, ja tempo on suorastaan hengästyttävä. Nuoren naisen asemaan on helppo eläytyä. Esityksen paljastavuus nousee vuolaan huumorin ja taiten kuvattujen tyyppihahmojen takaa paikoitellen lähes tukahduttavana.

Turusen opinnäytteessä riittää ajateltavaa kasvattajille.
Lauri Meri (HS)

Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän komedia työelämän huononemisesta pyörii loppuunmyydyille katsomoille.
Päällystakki on moderni uudelleentulkinta Nikolai Gogolin legendaarisesta kertomuksesta.

Sympaattinen, mutta rahavaikeuksiin ajautunut ja työpaikalla väheksytty pankkivirkailija Akaki Akakijevitš päättelee, että avain hänen henkilökohtaiseen onneensa on uusi päällystakki. Kohtalokas päätös johtaa Akaki Akakijevitšin hämmästyttävälle seikkailulle halki suomalaisen työelämän huononemisen ja kansainvälisen talouden yhä oudommaksi käyvien käänteiden – aina kohti oman olemassaolonsa ydintä.

Päällystakki on virtuoosimaista komiikkaa ja traaginen puheenvuoro ihmisen osattomuudesta maailmassa, jonka lait ja toimintaperiaatteet ovat muuttuneet käsittämättömiksi – sekä ihmisen sammumattomasta tarpeesta etsiä onnea ja rakkautta.

Ryhmäteatterin huikea versio Nikolai Gogolin Päällystakista kuljettaa Suomen taloushistoriaa lamasta lamaan.

Paljon olen Gogolia maailmalla katsonut, erityisesti Venäjällä, mutta edes siellä en ole nähnyt näin täysverisen gogolilaista hahmoa kuin Martti Suosalon lähes autistinen Akaki Akakijevitš.

Taustalla ovat tilastofaktat, mutta ohjaus saa ne leiskumaan", Kirsikka Moring jatkaa. "Esitys on komediaksi naamioitua lyijynmustaa tragediaa.
Kirsikka Moring (HS)

 Päällystakki on totaalinen täysosuma. 2000-luvun satu keisarin uusista vaatteista.
Kai Hirvasnoro (KU)